Kakkoslaadun pusuja

Säätiedotuksessa luvattiin lännestä lähestyvää saderintamaa. Lähdimme siis itään, Porvooseen.

Aurinko helotti, räystäät tippuivat ja paikalliset juopot olivat ryhmittyneet torinlaidalle päivää paistattelemaan.

On kevät!

Olimme kuin pahaisetkin turistit. Kiersimme antiikkikauppoja, äimistelimme vanhan kaupungin taloja ja kävimme turisti-infossa. Lopulta päädyimme syömään S-ryhmän ketjuravintolaan. Mitäs olivat lomalla El Alban porukat!

Olimme myös kuin mitkäkin homot. Ostimme käsintehtyjä tryffeleitä ja kahvittelimme vaaleanpunaisen leivoksen ääressä vaaleanpunertavassa salongissa Cafe Fannyssa. Kahvilan täti oli mukava; antoi automaattisesti kaksi jälkiruokahaarukkaa yhden Aleksanterinleivoksen mukaan.

Muutenkin tänään on ollut hyvän palvelun päivä. Niin videovuokraamossa, pizzapaikassa kuin S-ryhmän ketjuravintolassakin. Onko palvelu oikeasti parantunut vai onko syynä talvilomalla löystynyt piponi. Niin metsä vastaa jne?

Porvoo on kuuluisa monestakin historiallisesta asiasta, mutta minulle se on aina ollut synonyymi Brunbergin tehtaanmyymälälle. Sieltä lähti nytkin mukaan karkkia ja kakkoslaadun neekerinpusuja.

Tai eiväthän ne enää neekerinpusuja ole vaan kuorrutettuja vaahtomakeisia.

Oikeasti, onko neekerinpusu-sana loukkaava?

Jaahas, ukkeli taitaa tulla kohta kuntosalilta. Uhkasi syödä neljänneksen pizzastani. Hah, senkus syö – tilasin perhepizzan. Ja hain videovuokraamosta uusimman Harry Potterin.

Talviloma. Tästä voisi tulla elämäntapa.