En halua osallistua väittelyihin.
Väittelyissä ei yleensä pyritäkään oppimaan uutta vaan yritetään korjata toisen ihmisen väitetty väärinkäsitys tai peräti rikkinäinen maailmankatsomus oikeaksi. Kun televisiosta tulee parin tunnin väittelymaratoni, sen tulokset voitaisiin yhtä hyvin kertoa urheiluosastolla. Väittelyssä otetaan matsia, ja parhaiten nuijinut on voittaja.
Aivan kuten urheilussa, myös keskustelutaitoa voi parantaa treenaamalla. Sitä voi parantaa opettelemalla retoriikkaa eli puhetaitoa. Puhetaidon opiskelu on ihan suositeltavaa, kun sillä halutaan parantaa viestin perillemenoa. Halveksittavaa sen sijaan on yrittää voittaa keskustelu kepulikonstein. Tästä Stalla (missä stellagrrrl?) on jonkin verran blogissaan kirjoittanut. Mm. olkinukkeargumentointi tuntuu olevan melko yleistä, tosin usein myös tahatonta. Wikipediasta voi näistä lukea tarkemmin kohdasta Argumentointivirhe.
Kun keskusteluun tulee mukaan kepulikonstit, herää kysymys motiivista. Se voi olla oman tai ryhmän edun tavoittelu (esimerkiksi myyntityö tai vaalit) tai narsistinen halu olla aina oikeassa ja äänessä. Jos motiivina on edun tavoittelu, venkoilua voi katsoa läpi sormien tai lähteä tilanteesta pois. Narsistin kohdalla ei auta muu kuin sulkea korvat. Miksi palkita häirikköä antamalla hänelle se, mitä hän eniten kaipaa: huomiota.
2 kommenttia
martin
1.10.2008 23:23
Palkita?! Joskus kai pikemminkin hoivaa... Ajattele mahdollisia seurauksia, jos häiriköiden huomion etsimiseltä aina suljetaan korvat ...
Juksteri
1.10.2008 23:37
Martin, myönnän olevani tässä suhteessa itsekäs. Ehkä suhtautuisin eri tavalla, jos häirikkö olisi joku läheinen.