Joskus tulee näitä superpäiviä. Kun mennään ilman varmuuslukkoja ja kaikessa on joku mieli. Ihan kaikessa. Siinä miltä puuro aamulla maistuu. Miten hiukset asettuvat kokonaiskuvaan. Mihin sattuu istumaan ja kuka istuu viereen.

Toisessa versiossa silmät on turvoksissa. Miksi? Mistä lähtien? Hiukset taas vähän harvenneet. Harmaita joukossa. Ilma haisee pahalle. Sukka ei pysy jalassa. En löydä ystävää ja maa alla pehmenee, niin paljon että sinne vajoaa. Ja jokaisella askeleella on aina vähän myöhässä.