En uskaltanut ajaa autoa tänään kovin kun olo oli tosi heiveröinen. Eilen sain jonkin voimaantumispuuskan ja lenkkeilin pitkästä aikaa, on tullut löysäiltyä aika monen asian suhteen viime aikoina. Koitan olla armollinen itselleni enkä oikein osaa päättää että missä määrin.

Näin jotain ihmeellisiä painajaisia ja kärsin kanssa-asukkaiden yöjuoksuista. Miten ihmiset jaksaa ryypätä lähes joka toinen päivä?

Huomaan että nykyään löydän itseni usein tilanteesta jossa tiedän että olen täysin eri mieltä jonkun kanssa mutta arkailen sanoa suoraan. Välillä on vaikea löytää sitä rajaa että mitä uskaltaa/kannattaa sanoa ja miten ja mitä voisi aivan hyvin sanoa muttei vaan uskalla koska pelkää toisen reaktiota.