Sinä voisit olla minun pakkomielteeni. Tulisin ikkunasi alle iltaisin ja katselisin sitä mitä oli. Koettaa onkia takaisin. Odottaa kunnes itsesääli muuttuisi vihaksi, viha katkeruudeksi ja edelleen jalostaisin sitä. Kunnes lopulta mitään ei tuntuisi ja voisin rikkoa ikkunan.

Ja minä aion päästä siihen kohtaan kun olet kadonnut mielestäni, hitaasti, tiedän. Minä ansaitsen sen kaiken. Myös sen mikä tulee jälkeenpäin.