Aikuisen oikeesti

Nyt on vissiin käyny niin, et oon tehny vaikutuksen monikulttuuriseen työyhteisöön, kun ne niin kehuvat et oon mukava ja miilon meen sinne takasin.

Mulle yllätys, koska ei ne mulle koskaan mitään sanoneet, ei sanaakaan eivätkä eleelläkään osoitaneet mitään tuon suuntaista. Miten se voi olla mahdollista?

Tän ny vaan kuulin tänään enkä tedä onks se totta.

On tai ei, mut anyway, sellasta se nyt on. Pelkäskö ne sit mua niin paljon?

Tästä ne väärinkäsitykset tulee, kun ei osoiteta eikä näytetä tunteita.

Sit pitää rämpiä siinä sotkussa ja olla ihan pihalla.

Mä koin et oon ulkopuolinen!

Et mua torjutaan, tulin torjutuksi.

Et mua ei hyväksytä!

Koska mulle ei osoitettu käytöksellä, ei sanoilla eikä ilmeillä, et oon osa työyhteisöä. Tai sit heterot pelkää ite tulevansa leimatuksi, JOS ne tekis toisin, kun ne tekee.

Oh my God!

Unohdin veden valumaan, kun tein ruokaa ja kuulin jossakin vaiheessa kummaa litisevää, rätisevää ääntä ja.....tajusin mitä oli tapahtunut, vesivahinko. Toivon, että vettä ei ole valunut alakerran asuntoon kylppäristä . MITÄ voin sanoa? MITÄ?

Älkää tehkö montaa asiaa yhtä aikaa.

Valehtelen, että vesiämpäri kaatui. En kerro totuutta, että unohdin. En.

Kerron yhden jutun. Mä en kerro ihmisille koko totuutta, vaan valehtelen. Miks mä kertoisin itestäni kaiken, kun tiedän, miten paljon juorutaan ja puhutaan pahaa. Mä valehtelen heteroille. Suomalaiset ovat pakkoneuroottisen rehellisiä, uskotaan, mitä puhutaan. Voi sumuttaa ihan miten vaan. Jos hetero on viranomainen tms, mä en puhu sille välttämättä totta. Miks puhuisin? Itse asiassa en tunne siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa, koska mun on selvittävä tässä niiden luomassa homofobisessa sotkussa. Mä en halua elää niiden sääntöjen mukaan.