Huomasin et oon melko läsimaalainen, mitä tulee tapaan olla ja puhua. Toisista kulttuureista tulevien ihmisten on mun kanssa helppoa tulla toimeen ja mä tykkään ihmisistä enkä ole ennakkoluuloinen mut mua itseäni jarruttaa oma homouteni, koska en tiedä miten muut reagoi siihen, tiedättehän, erottavana asiana, jos heteron kans tulee juttuun, koska usein heteromiehen on vaikee hyväksyä et jos ainoo tyyppi jonka kans se tulee toimeen on homomies ja mä en uskalla olla kaveri, kun ei tiedä et häpeeks se sitä vai ei, loppupeleissä ja mä en haluu joutua sellaseen tilanteeseen et se vetää takasin omien ystäviensä takia, koska se pelkää maineensa menettämistä. Oon nimittäin huomannut et moni hetero, nainen tai mies aattelee sitä et jos jutut lähtee kiertään et " se homo käy siellä " tai " sä hengailet sen hintin kans "ja sit ne alkaa vinoilee puolustaakseen omaa asemaansa. Se on aina noin.

(Sit moni hetero käyttää väärin ystävyyssuhteitaan homoihin ja ovat kaksnaamasia. Ne ovat mukamas avoimia mut puhuu heti paskaa selän takana.)

Sellaista alkaa välttelemään paikkakunnalla mis ei OLE HOMOJA, jotka uskaltaa olla AVOIMIA. Sit sitä vaan jää itekseen. Mut huomaan et must tykätään vaikkapa Tukholmassa ( aatelkaa et se on oikeesti niin ! ), koska se ei oo mikään juttu niille. Tää on monesti ns. kaapihomoilun syy.

Toivottavasti hesalaiset tekee toisin. Se luo positiivista energiaa.