Löysin vahvistuksen sille, kun aattelin et homofobian takana on kateutta
Tässä:

"Vihaan sinua."

"Vihaan itseäni ja ulkonäköäni."

" Vihaan kaikkea itsessäni, miksi en voi olla kuin muut."

Viha on lamauttava tunne, jota löytyy meistä jokaisesta. Se syntyy usein vähemmälle jäämisen kokemuksesta. Toinen on meitä onnellisempi, menestyneempi, kauniimpi tai onnistuneempi, ja tunnemme vihaa.

Viha on kateuden sukulaistunne. Vanhan sanonnan mukaan mitä tietoisesti vihaamme, sitä tiedostamatta kadehdimme.

Jos vihaamme työ- tai opiskelukaverimme luonnetta, joka sallii hänen laukoa mielipiteitään estottomasti joka paikassa ja olla oma itsensä vieraassa seurassa, ehkä haluaisimme itse olla yhtä rohkeita? Viha peittää tehokkaasti kateuden, eikä kateutta tarvitse tunnistaa vihan seasta.

Meitä voi pistää vihaksi naapurin hieno auto ja keksimme kaikki mahdolliset syyt sille, miksi tämä ei tarvitsisi noin komeaa menopeliä, mutta vihan alta voi löytyä paljas kateus. Itsetuntemus on tehokas apuväline omien tunteiden hallinnassa.

Tunne-elämäänsä tutustunut huomaa nopeasti, onko kysymys vihasta, katkeruudesta, mustasukkaisuudesta, masennuksesta vai ahdistuksesta.

Mitä rehellisempi on itselleen, sitä paremmin myös vihamieliset tunteet pystyy tunnistamaan ja muuttamaan.

Ei ole helppoa tunnustaa itselleen olevansa vihainen, kateellinen tai voimakkaan mustasukkainen, kun meitä on opetettu, että tuollaisia ikäviä tunteita pitää hallita ja niistä pitää päästä eroon.

Lapselle voidaan opettaa kotona, että aina pitää hallita tunteensa ja säilyttää tyyneytensä, vaikka muut olisivat ikäviä ja kohtelisivat kaltoin. Rauhallinen ulkokuori ei saa järkkyä. Lapsi oppii, että hänet hyväksytään kilttinä, helppona ja sopeutuvaisena.

Kiukkuinen, omapäinen tai aikuista kyseenalaistava lapsi ei saa rakkautta. Välineellisesti kasvatettu, sopivissa tunnetiloissa hyväksytty lapsi oppii kontrolloimaan ikäviä tunteita saadakseen hyväksyntää. Samalla hän oppii, että omana itsenään hän ei ole riittävän arvokas, mutta helppona ja sopeutuvana on.

Kiltiksi opetetun on vaikea myöhemminkään oppia näyttämään vihamielisyyttä. Parisuhteessa kiltiksi opetettu ei uskalla sanoa mielipidettään, vaikka häntä olisi kohdeltu väärin.

"Helppo" ihminen nielee kaiken mukisematta. Hän on kuin umpinainen ruukku, joka ei päästä mitään ulos ja missä korkki on liian tiukasti kiinni.

Painetilanteessa helppo ihminen puristaa korkkia tiukemmin kiinni, että ei vain sanoisi tai tekisi mitään vihamielistä tai sopeutumatonta

Ikuisesti tyyneltä näyttävä kehittää vihamielisyyden painetta sisäänsä, koska ei uskalla näyttää kuin mielestään sosiaalisesti sallittuja tunteita.

Ihminen, jonka henkisen ruukun korkki on liian löyhästi kiinni, on jatkuvasti tunnekuohun vallassa. Hän kokee vuorotellen iloa, vuorotellen vihaa ja jo seuraavassa hetkessä rakkautta. Löysästi korkin kiinni laittanut ei pysty pidättelemään itseään tunteiden vuoristoradassa. Hän on liikaa ulkoisten tilanteiden armoilla.

Tunteiden vuoristoradan armoille jäänyt on varma, että hän ei voi hallita tunteitaan ja että tietyt ihmiset ja tilanteet saavat hänet aina reagoimaan tietyllä tavalla. Todellisuudessa asiat tapahtuvat ympärillämme, mutta tunteet syntyvät sisällämme.

Voimme pitkälti valita itse, miten paineisiin ja pettymyksiin suhtaudumme.

Meditoimalla mielensä hallinnan oppinut oppii hallitsemaan tahdosta riippumatonta autonomista hermostoa.

Tunteisiinsa tutustumaton, joka ei hallitse mieltään, on autonomisen hermoston vanki. Autonominen hermosto laittaa meidät punastumaan tai saa meidät hikoilemaan stressitilanteessa.

Tahdosta riippumaton hermosto laukaisee painetilanteessa taistele tai pakene -reaktion ja mieltään hallitsematon on suuren osan stressaavasta päivästä taistele-tilassa löytämättä ulospääsyä.

Vihan ulospäin suuntaava ihminen lyö nyrkkiä pöytään, ärjyy ja on pelottava. Kenenkään ei tarvitse arvuutella, onko hän hyvällä vai pahalla tuulella.

Vihan sisäänpäin kääntävä vääntää painetilanteessa ruukun korkkia tiukemmin kiinni, etteivät muut huomaisi sisäistä myllerrystä.

Sosiaalinen sukupuoli on se tila, mikä on varattu miehelle ja naiselle, tytölle ja pojalle.

Jos tämän tilan ylittää, saa palkinnoksi moitetta ja paheksuntaa. Jos vain pojille ja miehelle on sallittu näyttää vihaa, aggressiivisuutta ja tylyyttä ja tyttö opetetaan jo pienestä pitäen nielemään kiukkunsa ja ajattelemaan aina ensiksi muita, myöhemmin elämässä nainen kehittää itselleen psykosomaattisia oireita, koska joutuu kääntämään kaiken vihamielisyyden sisäänpäin.

Vihan näyttäminenkin vaatii henkistä turvallisuutta. Jos sitä ei ole, viha kääntyy sisäänpäin.

Turvallisessa ja hyväksyvässä työpaikassa tai perheessä ei aina tarvitse olla samaa mieltä, helppo, iloinen ja tyytyväinen. Saa olla myös väsynyt, vihainen ja kiukkuinen ilman pelkoa hylkäämisestä. Ristiriitoja on turha pelätä. Myös ikävistä asioista voi puhua asiallisesti ja loukkaamatta.

Viha voi myös pysäyttää elämän. Lapsensa väkivaltarikosen uhrina menettänyt vanhempi voi olla loppuelämänsä niin täynnä vihaa rikoksen tekijää kohtaan, että hän ei pysty elämään omaa elämäänsä.

Viha voi pulputa melkein mistä tahansa elämän aikana kokemastamme vääryydestä.

Vihaansa hukkunut hyväilee mielessään lamauttavaa tunnettaan ja pitää sen kostofantasioilla hengissä.

Jos vihaansa saa kosketuksen ja tajuaa sen alkulähteen, on helpompi antaa elämän jatkua. Vihan voi kanavoida myös elokuviin, musiikkiin, urheiluun tai taiteeseen.

Jokaisen täytyy löytää oma kanavansa purkaa vihaa. Painetilanteessa henkisen hyvinvoinnin ruukun korkkia täytyy löysätä, eikä suinkaan kiristää.

kirjoittaja on sosiaalipsykologi.