Luin tänään diabeteksesta. Tein testin: oon hieman lihava ja joka 6. sairastuu tästä ryhmästä.

Jostain kumman syystä mulla on ajoittain huimausta: kaataa. Kun istuu, saattaa tulla hetkeksi tunne, et kaatuu.

Olkoot.

Tänään otin kaupassa Iltalehden ja laitoin sen kainaloon. Kassalla tyttö ei tajunnut, et en ole maksanu sitä ja mä tajusin ulkona, et mulla on lehti edelleen kainalossa. Vahingossa varastin.

Tein kävelylenkin. Tuijottajia tuli vastaan. Paheksuvia tai vakavia ilmeitä.

Näil ei oo vissiin ihmissuhteita täällä kellään, kun se näkyy siinä et tujotetaan jokaista joka kävelee vastaan tai jotkut jopa kääntyy katsomaan taakseen, jos näkee et joku ajaa pyörällä ohi. Se kielii yksinäisyydestä.

Yhtenä päivänä toisessa kaupassa oli miellyttävän oloinen mun ikänen mies: yksin. Ostosten määrärstä päätellen eli yksin. Huomasin, et se jäi viipyilemään yhden hyllyn luo mun vierelle. Uteliaisuuttaan. Aattelin, et " bi ". Must hauskan näköinen ja miehekäs, mut meidän maailmat ei ikinä kohtaa.