Odotukset yhteiskunnallisesta kehityksestä Helsinki Pride 2012:n aikoihin poikkeavat aika oleellisesti esimerkiksi tilanteesta, jossa ulkoministeri Alexander Stubb oli Priden suojelija.
Suuressa osassa poliittista kenttää HLBT-oikeuksia joko vastustetaan tai niihin ei oteta kantaa jättämällä aihe "omantunnon kysymykseksi". Politiikka on henkilöitynyttä. Aikanaan lähes yksin HLBT-oikeuksien vastustajaksi profiloitunut KD:n puheenjohtaja on saanut seuraa henkilövalinnoista keskustassa ja kokoomuksessa. Janne Sankelon nousun varapuheenjohtajaksi merkittävyyttä lisää se, että puheenjohtaja Katainen vaikenee HLBT-aihepiirin asioista. PS:n nousu muutti yleisasetelmaa tietenkin jo 2011.´
Keskustaa ja kokoomusta äänestäneiden HLBT-suomalaisten piirissä ollaan pettyneitä, ehkä 150-prosenttisia puolueaktiiveja lukuunottamatta. Liberalismi on joutunut ahtaalle perinteisessä ei-sosialistisessa kentässä. Jos vihreät eivät tunnu sopivilta eikä vasemmalle tohdita mennä, äänestäjän vaihtoehdot ovat vähissä.
Olen joskus verrannut kokoomuksen ja keskustan HLBT-myönteisten vaikutusmahdollisuuksia muinoisen DDR:n Kansallisessa rintamassa annetuilla paikoillaan olleisiin itä-kristillisdemokraatteihin. He olivat pr-työkaluja lännen suunnalle, ei juuri muuta. HLBT-oikeuksien puolesta kokoomuksessa ja keskustassa toimivilla on nyt lähinnä kannatusmerkitystä.
Kokoomus on HLBT-aiheissa jo kaukana Atlantilla Britannian konservatiivien linjauksiin ja toimiin verrattuna. Eikä suuntana ole Obaman Amerikka, vaan tiukkojen konservatiivien Kanada.
Liberaaleista arvoista itselleen imagoa luoneille kokoomuksen ja keskustan kansanedustajille puolueidensa puheet ja politiikka voivat aikaa myöden käydä rasitteeksi. Huomataan oltavan väärässä joukossa. Ei ole mahdotonta, että eduskuntaan syntyy ennen seuraavia vaaleja liberaaliryhmä. Muutaman äänestäjilleen uskollisen loikkarin voimin sellainen saisi vaaleissa enemmän paikkoja kuin nykyinen KD. Loikkariksi ryhtymisen vaihtoehtona on tietenkin usein hyvä virkaura politiikan ulkopuolella.