Joulun juhlintaa

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • vaeltaja2006
  • 4

Jouluaamu alkoi sarastaa kirkkaana. Pari pakkasastetta.

”Oi sä riemuisa, oi sä autuisa” syntyi Napoleonin sotien aikana. Laulun tekijä oli Johannes-Daniel Falk (synt. 1768 Danzigissa). Hän oli orpokodin pitäjä, ja laulu syntyi vuonna 1819. Julmien sotien vuoksi orpoja oli paljon. Laulu on virsikirjassa virsi 35. Uudet sanat menevät näin: ”Juhla riemukas, juhla autuas, aika armoa tulvillaan”.

Jouluaamun palvelukset ovat jo ohi. Suurryntäys joulukirkkoon alkoi 1970-luvulla, kun autot yleistyivät. Syrjäkyliltä vähäväkisemmätkin pääsivät kirkkoon Ladan mukavassa lämmössä. BB-Saulin rippikirkko Hyvinkäällä oli 70-luvulla kuin nuijalla täyteen lyöty. Puolet väestä värjötteli pihalla. Nyt joulun aikaan hartauksia on enemmän ja jouluaamun jumalanpalvelukseen riittää vähemmän väkeä. Sisäministerin kotikirkosta kerrotaan, että tilaa olisi ollut suuremmallekin kirkkokansalle.

Joulun historia alkaa jo parin vuosituhannen takaa. Alkukirkossa kehittyi ihmiseksi tulemisen juhla, kun tajuttiin, että Jeesuksessa oli yhtaikaa jumaluutta ja ihmisyyttä. Vuonna 325 Nicaean konsiilissa muotoiltiin uskontunnustus. Mutta sitä ennenkin oli juhlittu Jeesuksen ilmestymistä tammikuun 6. päivänä. Egyptiläisestä Faijunin kaupungista on säilynyt vuodelta 300 lauluvihkonen, jossa on joulun vuorolaulu kuorolle ja seurakunnalle. Roomassa siihen aikaan vielä vietettiin pakanallisia juhlia ”Natalis Solis Invicti” joulukuun 25. päivänä eli auringonjumalan päivänä. Vasta vuonna 345 paavi Liberius määräsi joulun siihen päivään.

400- ja 500-luvuilla joulusta kehittyi kristikunnan kolmanneksi tärkein juhla pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Keski-ajalla kehittyivät monet joulun tavat ja perinteet. Joulu oli jo siihen aikaan merkittävä. Chlodvik, frankkien kuningas, kastatutti itsensä Reimsissä 25.12.498 ja Kaarle Suuri antoi paavin kruunata itsensä Roomassa 25.12.800. Päivämäärä oli tärkeä.

Mitä joulu merkitsee homoille ja lesboille?


Ranneliikkeen pinkkinen kysymys pari vuotta sitten tiedusteli joulunvietosta.43% viettää joulun suvun kesken. 16% on yksin kotona.12% on kaksin kotona ja 10% on kaksin maailmalla. Vaikka tulos ei olekaan tieteellisesti pätevä, se antaa kuitenkin viitteitä siitä, että joulua vietetään samalla tavalla kuin enemmistö sitä viettää. Joka perheeseen, myös sinkkuperheeseen, kehittyy joulunvieton tapoja. On kuusen koristelua, jos kuusi on hankittu. On joulumusiikkia, joulusauna, jouluateria - ja pukki, jos perheessä on lapsia. Joskus pukki tulee lapsettomaankin homokotiin.

Euroopassa lahjoja alettiin antaa 1500-luvulta lähtien. Evankeliset lapset saivat lahjansa Jeesuslapselta. Katolisille lahjantuoja oli pyhä Nikolaus. Uskonnottomille tuli pikku hiljaa joulupukki. Joulupukki kehittyi protestanttisiin maihin. Vaatetus varastettiin Nikolaukselta. Pukista tuli Nikolaus yhdistettynä vanhaan, hyväntahtoiseen vaariin. 1900-luvulla kauppa löysi joulupukin, ja Markus-setä keksi Korvatunturin. Coca-cola edisti joulupukki-traditiota antamalla joulupukille oman punaisen mainosvärinsä. Se on nyt levinnyt kaikkialle.

Joulu suvun kanssa on edelleen yleistä homojen ja lesbojen keskuudessa. Katsoin aamulla facebookista Mikan lähettämää perhekuvaa. Siinä ainakin kolme sukupolvea on yhdessä, ja tunnelma vaikuttaa leppoisalta. 1970-luvulla yritettiin homojen ja lesbojen yhteistä jouluviettoa, ja ainakin HLBTI-aktivistit saatiin tällä tavoin koottua yhteen. Yhteisiä joulujuhlia oli ainakin Setan tiloissa ja Gay-Gambrinissa. Nyt tällaisia joulujuhlia ei enää ole ollut. Tilalle on tullut ehkä homobaarien tarjoama yhdessäolo. Tänä vuonna useimmat homobaarit ovat olleet auki myös jouluaattona.

Yksinelävien joulua virkistettiin aikoinaan radion kuumalla linjalla, jouluyön puhelinkontaktiohjelmalla. Monesti on tullut mieleen, että omaa kuumaa linjaa ehkä tarvittaisiin homo- ja lesbovähemmistölle. Yksin joulua viettäviä on luultavasti enemmän kuin Ranneliikkeen kysely kertoo.


Homot ja lesbot käyvät kaikkialla Euroopassa myös joulukirkossa, vaikka asenne heitä kohtaan ei välttämättä ole positiivinen. Mitä, jos meillä olisi omat kirkot? 1970-luvulla monet HLBTI-ihmiset löysivät ortodoksisen kirkon, mutta huuma on laantunut, kun on nähty ortodoksen kirkon kielteinen suhtautuminen. New Yorkissa gaykirkko Metropolitan Community Church of New York (MCCNY) avaa tänään ovet joulupäivän jumalanpalvelukseen klo 11 paikallista aikaa. Sen jälkeen on yhteinen brunssi..


Varisten joulu 2011
Aattoilta sankarihaudoilla

4 kommenttia

Joulukertomus. Berliinissäkin monet paikat ovat auki kaikkina päivinä, mutta etenkin ruokaravintolat ovat kiinni aattona illalla. Parin Suomesta lyhyemmälle oleskelulle tulleen ystävän kanssa lampsimme joskus 90-luvun alkupuolella hirveän matkan kaupunkia syödäksemme kunnolla aattona. Lopulta löytyi Winterfeldplatzilta auki oleva rafla. Olimme ainoat asiakkaat paitsi muutaman pöydän päässä istunut herrasmies. Keskustelumme oli lennokasta eikä erityisen jouluista, koska herrasmies ei ymmärtäisi. Illan päätteeksi herrasmies kuitenkin nousi pöydästään ja kysyi, olemmeko mekin suomenjuutalaisia ja kertoi lähteneensä Suomesta joulua pakoon (Berliiniin, sic). Minua vähän nolotti homorealistinen keskustelumme, mutta eipä herrasmies ollut siihen reagoinut. Mutta vasta siinä vaiheessa meille valkeni, että olimmekin syöneet rituaaliteurastettua lihaa, paitsi joukon kasvismies, ja tämä harmitti ehkä enemmän.
Vaeltajan hienon joulupakinan jatkeeksi ajatuksiani tästä joulusta ja hieman aikaisemmastakin.

Olimme eilistä aattoiltaa viettämässä maalla, kuten on ollut tapanamme jo toistakymmentä vuotta. Maisema oli nyt musta ja synkkä. Täydellinen luonnon hiljaisuus, jonka keskeyttivät ajoittaiset sadekuurojen ropinat. Sisällä talossa oli lämmintä ja valoisaa, joulutunnelmaa parhaimmillaan. Saunakin oli valmisteltu jouluaaton vieraita varten. Kuuntelimme isäntäväen kanssa joulumusiikkia ja keskustelimme rauhallisesti maailmanmenosta. Tietenkin myös Päivi Räsäsestä ja siitä kuinka hän ja kaltaisensa ovat vaikuttaneet asioihin tässä maassa.

Tämä jouluaatto oli kuitenkin erilainen, kuin muut aikaisemmat aatot. Yksi oli joukosta poissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen juuri ennen joulua. Suru oli selvästi läsnä vaikka sitä ei ääneen lausuttukaan. Kävin ystävämme haudalla illan aikana. Siellä paloi yksi himmeä kynttilä. Samaan aikaan olimme tuskallisen tietoisia muutamien ystäviemme vakavista sairauksista. Lääkärit eivät ole antaneet juurikaan toiveita selviämisestä. Myös tämä huoli oli läsnä. Ulkona ollut synkkä sää kuvasti hyvin ajatuksiamme. Kuitenkin hieno joulupäivällinen ja elämän jatkumista kuvastavat keskustelunaiheet nostivat illan tunnelman hyväksi ja miellyttäväksi.

Ajelimme yöllä rauhallisesti kotiin mustia, kosteita teitä pitkin. Radiosta kuunneltiin Jouluoratoriota. Sade oli onneksi lakannut. Tuolla matkalla ajattelin omia aikaisempia jouluaattojani. Hyvin monet niistä kuluivat työssä valvomassa tietoliikennettä niin, että ihmisten viestit kulkivat myös jouluna. Miksi juuri minä tein silloin töitä? Hyvissä ajoin ennen joulun vuorolistojen julkaisemista minulle tultiin puhumaan, että etkö sinä voisi tehdä nuo vuorot, kun meillä on lapset kotona ja sinulla ei ole perhettä. Minullakin oli perhe, mieheni, mutta se tieto ei siihen aikaan ollut vielä julkinen. Siispä useimmiten suostuin ja vietin mieheni kanssa joulua ennen taikka jälkeenpäin. Meidän jouluaattoihimme kuuluivat pitkät puhelinkeskustelut.

Maalta kotiin ajaellessa tuli jälleen mieleen, kuinka monet ihmiset olivat tänäkin jouluaattona varmistamassa sitä, että meillä on joulu. Tekstiviestit kulkevat, puhelinliikenne toimii, joku hoitaa järjestelmiä niin, että saamme joulutunnelmaa radion ja television kautta. Joku on valmiina tulemaan apuun jos sattuu vahinkoja ja paikkaamaan vammoja jouluaattoyönäkin. Hyvin monia muita toimintoja varmistamassa on oltava joku. Tämä yhteiskunta teknisestä kehityksestä huolimatta tarvitsee ihmisiä huolehtimaan toiminnoista kellon ympäri jokaisena vuoden päivänä. He ovat viimekädessä niitä, jotka mahdollistavat meille viettää mahdollisimman turvallista joulua kukin tahollamme. Heidän joukossaan on myös niitä, "joilla ei ole perhettä" ja voivat uhrautua perheellisten puolesta. Ehkä voimme lähettää mielessämme heille kiitollisen ajatuksen.