Joulun juhlintaa (juttukommentit)

Joulukertomus. Berliinissäkin monet paikat ovat auki kaikkina päivinä, mutta etenkin ruokaravintolat ovat kiinni aattona illalla. Parin Suomesta lyhyemmälle oleskelulle tulleen ystävän kanssa lampsimme joskus 90-luvun alkupuolella hirveän matkan kaupunkia syödäksemme kunnolla aattona. Lopulta löytyi Winterfeldplatzilta auki oleva rafla. Olimme ainoat asiakkaat paitsi muutaman pöydän päässä istunut herrasmies. Keskustelumme oli lennokasta eikä erityisen jouluista, koska herrasmies ei ymmärtäisi. Illan päätteeksi herrasmies kuitenkin nousi pöydästään ja kysyi, olemmeko mekin suomenjuutalaisia ja kertoi lähteneensä Suomesta joulua pakoon (Berliiniin, sic). Minua vähän nolotti homorealistinen keskustelumme, mutta eipä herrasmies ollut siihen reagoinut. Mutta vasta siinä vaiheessa meille valkeni, että olimmekin syöneet rituaaliteurastettua lihaa, paitsi joukon kasvismies, ja tämä harmitti ehkä enemmän.

Vaeltajan hienon joulupakinan jatkeeksi ajatuksiani tästä joulusta ja hieman aikaisemmastakin.

Olimme eilistä aattoiltaa viettämässä maalla, kuten on ollut tapanamme jo toistakymmentä vuotta. Maisema oli nyt musta ja synkkä. Täydellinen luonnon hiljaisuus, jonka keskeyttivät ajoittaiset sadekuurojen ropinat. Sisällä talossa oli lämmintä ja valoisaa, joulutunnelmaa parhaimmillaan. Saunakin oli valmisteltu jouluaaton vieraita varten. Kuuntelimme isäntäväen kanssa joulumusiikkia ja keskustelimme rauhallisesti maailmanmenosta. Tietenkin myös Päivi Räsäsestä ja siitä kuinka hän ja kaltaisensa ovat vaikuttaneet asioihin tässä maassa.

Tämä jouluaatto oli kuitenkin erilainen, kuin muut aikaisemmat aatot. Yksi oli joukosta poissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen juuri ennen joulua. Suru oli selvästi läsnä vaikka sitä ei ääneen lausuttukaan. Kävin ystävämme haudalla illan aikana. Siellä paloi yksi himmeä kynttilä. Samaan aikaan olimme tuskallisen tietoisia muutamien ystäviemme vakavista sairauksista. Lääkärit eivät ole antaneet juurikaan toiveita selviämisestä. Myös tämä huoli oli läsnä. Ulkona ollut synkkä sää kuvasti hyvin ajatuksiamme. Kuitenkin hieno joulupäivällinen ja elämän jatkumista kuvastavat keskustelunaiheet nostivat illan tunnelman hyväksi ja miellyttäväksi.

Ajelimme yöllä rauhallisesti kotiin mustia, kosteita teitä pitkin. Radiosta kuunneltiin Jouluoratoriota. Sade oli onneksi lakannut. Tuolla matkalla ajattelin omia aikaisempia jouluaattojani. Hyvin monet niistä kuluivat työssä valvomassa tietoliikennettä niin, että ihmisten viestit kulkivat myös jouluna. Miksi juuri minä tein silloin töitä? Hyvissä ajoin ennen joulun vuorolistojen julkaisemista minulle tultiin puhumaan, että etkö sinä voisi tehdä nuo vuorot, kun meillä on lapset kotona ja sinulla ei ole perhettä. Minullakin oli perhe, mieheni, mutta se tieto ei siihen aikaan ollut vielä julkinen. Siispä useimmiten suostuin ja vietin mieheni kanssa joulua ennen taikka jälkeenpäin. Meidän jouluaattoihimme kuuluivat pitkät puhelinkeskustelut.

Maalta kotiin ajaellessa tuli jälleen mieleen, kuinka monet ihmiset olivat tänäkin jouluaattona varmistamassa sitä, että meillä on joulu. Tekstiviestit kulkevat, puhelinliikenne toimii, joku hoitaa järjestelmiä niin, että saamme joulutunnelmaa radion ja television kautta. Joku on valmiina tulemaan apuun jos sattuu vahinkoja ja paikkaamaan vammoja jouluaattoyönäkin. Hyvin monia muita toimintoja varmistamassa on oltava joku. Tämä yhteiskunta teknisestä kehityksestä huolimatta tarvitsee ihmisiä huolehtimaan toiminnoista kellon ympäri jokaisena vuoden päivänä. He ovat viimekädessä niitä, jotka mahdollistavat meille viettää mahdollisimman turvallista joulua kukin tahollamme. Heidän joukossaan on myös niitä, "joilla ei ole perhettä" ja voivat uhrautua perheellisten puolesta. Ehkä voimme lähettää mielessämme heille kiitollisen ajatuksen.

Itse, ystäväni ja vanhempamme olemme päässeet talpäivänseisauksen iänaikaisessa juhlinnassa pois kristillisyyden siihen vasta myöhemmin lataamasta painolastista. Vietämme siis tuota aikaa ihan perinneruokien ja mukavan, oikean aidon ihmisrakkauden ja yhdessäolon merkeissä, täysin ilman mielikuvitusolentojen ja vain uskoteltujen asioitten ristiriitoja.

Joulu merkitsee homoille ja lesboille Vapahtajan syntymistä ihmiseksi.