Kansanedustaja Jari Lindström valittiin perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi helmikuussa. Nyt hän oli Leikolan ja Lähteen tentattavana radio-ohjelmassa. Mukana oli myös Suomen Kuvalehden politiikan toimittaja Leena Sharma, jolta juuri on ilmestynyt kirja "Ne. Kohtaamisia perus-Suomessa".
Jari Lindström, alunperin paperimies, sai poliittisen sytykkeen Toni Halmeesta ja myöhemmin Timo Soinin puheista. Lindströmin mielestä perussuomalaisia leimaa isänmaallisuus, perinteiset arvot ja helpostilähestyttävyys. Kun puolue on kasvanut, on mukaan tullut erilaisia ihmisiä ja sisäisiä ristiriitoja.
Me-henki on jokaisessa puolueessa tärkeä. Muut ovat "ne". On "meikäläiset" ja vastassa vallanpitäjät, vaikka tosiasiassa istutaan samoissa saleissa Arkadianmäellä. Radio-ohjelman toinen vetäjä Jussi Lähde alkoi tivata, miten kauan voidaan olla päätöksenteon ulkopuolella, siis oppositiossa, räksyttämässä muille. Voidaanko jatkuvasti olla uskottavia räksyttäjiä.
Perussuomalaisten kannattajiksi on pitkään hakeutunut erilaisia tyytymättömiä. Siis tyytymättömien puolue. Kaikki joutuvat kuitenkin allekirjoittamaan ja hyväksymään puolueohjelman. Mutta miten puolue toimii? Alkuvaiheessa odotettiin, että perussuomalaisissa halutaan toimia alhaalta ylöspäin. Silloin se olisi vastakohtana vanhalle kankealle puoluelaitokselle. Mutta nykyisin perussuomalaiset toimivat kuin Vatikaani. Aluksi ihmisille tarjottiin ajatus: "sinä olet oman elämäsi asiantuntija ja me kuuntelemme sinua". Kuitenkin koko puolueen valtakoneisto näyttäytyy nyt hyvin autoritäärisenä, ylhäältä johdettuna. Soinin ympärillä on "kardinaalilauma", mm. Jusula ja Putkonen. (Lähteen näkemys).
Leena Sharma kertoo, että kentällä näitä herroja jonkin verran kritisoidaan. Sharma on perussuomalaisten puoluekokouksissa huomannut, että siellä ei käydä periaatteellista ja aatteellista yleiskeskustelua kuten muissa puolueissa. Edellinen puoluekokous oli lähes pelkästään henkilövalintoja. Esim. keskustassa yleiskeskustelulla on suuri merkitys ja sitä käydään tuntikaupalla.
Perussuomalaiset vakuuttivat ennen olevansa byrokratian vastainen puolue, Nyt sillä sektorilla on hiljaista. Vaalirahoitus on myös kummasti unohdettu perussuomalaisten puheista. Kreikan ja muiden Etelä-Euroopan maiden EU-tuki oli keskeinen väittelyaihe. Nyt useimmat näistä maista ovat jo omilla jaloillaan. Europolitiikka on ollut perussuomalaisten toiminnan kärki, mutta nyt se osoittautuu ontoksi.
Jari Lindström myöntää näitä ongelmia, mutta vakuuttaa, että nyt, kun Ruohonen-Lerner työnnettiin syrjään, toimintatapoja aletaan uudistaa. Kritiikkiä on tullut myös perussuomalaisten sisältä, että pitäisi puhua muustakin kuin Kreikasta. Kotimaa ja ihmisten arjen ongelmat on myös muistettava.
Tämän keskustelun pohjalta voi miettiä, miksi Soini komentaa kaikki kansanedustajansa äänestämään tasa-arvoista avioliittoa vastaan. Soini sanoo: "se on sovittu puolueohjelmassa", mutta miten sellainen kohta on puolueohjelmaan päätynyt, jos puoluekokouksissa ei periaatteellisista asioista ole puhuttu? Alkaa kuulostaa siltä, että puoluetta ohjataan ylhäältä päin kohti kristillisiä periaatteita. Seuraavana kiistan aiheena on varmaan aborttilaki. Riittääkö Soinin voima? Puolue-elimissä hänellä on yksi ääni, mutta se ääni on muita voimakkaampi.
