Sekä Venäjällä että USA:lla on tarpeita siirtää julkista huomiota pois todellisista ja suurista ongelmista. Jälleen kerran homot kelpaavat lyöntivälineiksi myöskin politiikassa.
Venäjällä sisäinen oppositio on aktivoitunut ja nykyhallinnon vastustus on lisääntynyt. Tuollainen toiminta ei ole lainkaan valtaapitävien mieleen. Oppositiota nujerretaan monella tavoin ja kovin ottein. Valtamediassa oppisitiolle ei anneta näkyvyyttä. Opposition taloutta ja toimintaa kuristetaan sekä jarrutetaan sellaisten järjestöjen taloudellista tukea ulkomailta. Venäjä sääti lain, jolla hiukankin ulkomailta rahaa saavien organisaatioiden on rekisteröidyttävä ulkomaisiksi agenteiksi suurien sakkojen uhalla. Lakia on jo sovellettu ja sakkoja jaeltu.
Mielenosoituksiin on saatava hallinnon lupa. Hiemankin hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin ei anneta lupaa. Luvattomat mielenosoitukset estetään erittäin väkivaltaisestikin. Seksuaalivähemmistöt koetaan Venäjällä tällä hetkellä yhteiskunnan vihollisina, joita vastaan hallitus antaa ikään kuin avoimen toimintavapauden myös väkivallan muodossa. Laki "homoseksuaalisen propagandan" levittämisestä on epämääräinen ja antaa hallinnolle laajat valtuudet puuttua tuollaiseksi propagandaksi katsottavaan toimintaan hyvinkin kovakouraisesti.
Venäjän kansantaloudella on isoja vaikeuksia. Tämän seikan ja sisäisen opposition aiheuttaman uhan vuoksi hallitus koettaa kääntää julkista huomiota vaarattomaksi katsomaansa suuntaan, homoihin. Samaan aikaan Putin yrittää kasvattaa suosiotaan teräsmiehen sankariroolillaan, esiintymällä ilman paitaa milloin hevosen selässä, milloin kalastamassa jne. Eivät venäläiset tyhmiä ole. Myös siellä, kuten ulkomailla hymähdellään Putinin teräsmiesteatteriesityksille jopa valtion päämiehelle sopimattomana tapana.
Sotsin 2014 talviolympialaiset ovat Putinin hallinnolle äärimmäisen tärkeä näytön paikka. Maassa tapahtuva homojen syrjintä on noussut jo nyt, kauan ennen kisojen alkua, kisajärjestäjille kiusalliseksi kansainväliseksi puheenaiheeksi. Siitä pitävät ulkomaiset mediat huolen ja se sopii erinomaisesti puolestaan USA:lle huomion ohjaamiseen omista ongelmista muualle. Sotsin tuleva kisaemäntä Jelena Isinbajeva ehti jo laukomaan ajattelemattomasti homoja solvaavia ja venäläistä ylemmyyttä hersytteleviä kommentteja. Hänellä ei ilmeisesti ole kokemusta kansainvälsen median toimintatavoista, jotka eroavat vastaavasta venäläisestä kuin yö ja päivä. Kisaemäntä sai välittömästi ohjeet pitää suuta soukemmalla ja joutui perumaan sanomisiaan hyvin kömpelösti. Lehdistön hän väitti tulkinneen hänen sanomisiaan väärin.
Jos hallinto puuttuisi näkyvästi juuri nyt menneillään olevien kisojen yhteydessä ilmeneviin urheilijoiden tuki-ilmauksiin homojen suuntaan, se olisi kuin myrkkyä Sotsin kisojen imagolle. Silloin Berliinin vuoden 1936 kesäolympialaiset, "Hitlerin olympialaiset", tulisivat rinnastetuksi laajalti Sotsin talviolympialaisiin. Joku on tämän vertailun jo ehtinyt tehdäkin. Hitler halusi osoittaa silloisissa kisoissa arjalaisen rodun ylivoimaisuutta. Se ei täysin onnistunutkaan. Esimerkiksi musta mies voitti yhden lajin. Hitler häipyi paikalta mielenosoituksellisesti.
Venäjällä Putinin hallinnon vaivoina ovat siis maan taloudellinen tila ja sisäinen oppositio. USA:lla on NSA-vakoiluorganisaation (National Security Agency) omiin kansalaisiin kohdistama vakoilu. Amerikkalaisethan ajattelevat, että muita maita saa ja pitääkin vakoilla keinoja kaihtamatta. Teollisuusvakoilu ja sen kautta kilpailuedun hankkimen tiedustelun avulla tarjoavat houkuttelevia mahdollisuuksia. Manningin ja Snowdenin tekemät vakoilupaljastukset ovat Yhdysvalloille äärimmäisen kiusallisia. Ne osoittavat, että NSA on ikään kuin valtio valtiossa, jolle kaikki keinot, myös laittomat, ovat sallittuja. Ulkomaiden vakoilu olisi vielä heille siedettävää, mutta maan sisäisen vakoilun laajamittainen paljastuminen ylitti sopivaisuuden rajan. Suolaa Yhdysvaltain maineen haavoihin hieroi Venäjä antamalla vuoden oleskeluluvan Edward Snowdenille.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskut antoivat NSA:lle Bushin hallituksen tuella suoran valtakirjan kaikkeen mahdolliseen vakoiluun. Presidentti George W. Bush hyväksyi ja jopa kannusti valvonnan laajentamista kaikkialle. Ihmisoikeuksia loukattiin sumeilematta monella taholla. Patriot Act -laki mahdollisti NSA:n ja USA:n hallituksen saavan haltuunsa minkä tahansa tiedon yhdysvaltalaisen yrityksen tietokoneista USA:ssa ja missä muualla tahansa. Lain määräyksellä yritykset eivät saaneet hiiskua sanallakaan esimerkiksi tiedustelun kohteiksi joutuneille heihin tehdystä urkinnasta. Vasta Snowdenin paljastamien asiakirjojen kautta on maailmalla havahduttu Patriot Actin todelliseen luonteeseen ja sen laajamittaiseen soveltamiseen. Näkyvinä reaktioina havahtumiseen ovat vaikkapa Venäjän vakoiluorganisaation hankkimat mekaaniset kirjoituskoneet ja myös tieto siitä, että diplomaatit maailmalla ovat alkaneet turvautua enenevässä määrin paperikirjeisiin. Toisen maan paperista diplomaattipostia ei sentään mikään hallinto uskalla kaapata ja avata. Tietoliikenteen kaappaaminen sen sijaan on ollut helppoa. Jopa yleisesti käytössä olevissa ja hyväksytyissä salausohjelmissa saattaa olla nk. takaovia sanoman tiedon avaamiseen.
Moni amerikkalainen odotti uuden presidentin korjaavan monia Bushin ajan virheitä. Niin ei ole tapahtunut toivotulla vauhdilla. Muuttaminen vie aikaa. Jopa presidentin kynnet ovat varsin tylsiä niin armeijan kuin NSA:nkin kohdalla. Vain kunnolliset paljastukset väärinkäytöksistä voivat muuttaa jotakin, mutta tuskin nytkään lyhyellä aikavälillä. NSA koettaa juuri nyt keskittää aktiviteettinsa syntyneiden vahinkojen korjailuun ja peittelyyn. Jos nykyisen presidentin jälkeen tulee jälleen demaripresidentti, jotain säätöä ja joitakin rajoituksia voi toteutua NSA:n suhteen. Yhdysvaltoihin kohdistunut laaja terroriteko keskeyttäisi oitis kehityksen ja antaisi jälleen NSA:lle lisää valtaa ja rahaa.
Yhdysvaltain hallinnon avoimuutta ja demokratiaa markkinoivat julistukset ovat NSA-paljastuksien myötä osoittautuneet pelkiksi puheiksi.
Venäjän homopropagandan kieltäviin lakeihin Yhdysvallat on tarttunut kuin hukkuva oljenkorteen. Siitä yritetään tehdä nyt isoa numeroa monella eri tavalla. Hallitus oli jopa miettimässä olympiaboikottia. Edellisen kerran sellainen tapahtui Moskovan olympialaisten kohdalla Neuvostoliiton aikaan. Monet katsovat amerikkalaisten olympiaboikotin epäonnistuneen ja olleen erityisen haitallinen oman maan urheilijoille. He olivat vuosikaudet valmistautuneet kisoihin ja saivatkin seurata niitä lopulta omalta kotisohvalta.
Yksi hyvä puoli tässä kaikkineen ankeassa asiassa on se, että suhtautumisesta homoihin keskustellaan puolesta ja vastaan. Vaikka se ei mukavalta tunnukaan, homoja syyllistäväkin keskustelu tekee homoista yhä enemmän näkyviä kaikkialla maailmassa ja toimii pitkällä ajalla toivottavasti tasavertaisuuden lisääntymisen puolesta.
Ranneliike.net: MM-Moskova: Ruotsalaisurheilijoiden värikäs protesti
