Toinen kohde oli Ägyptisches Museum, joka on siirretty Charlottenburgista museosaarelle. Siellä tuli nähtyä oikein livenä koulun historiankirjastakin tuttu Nefertitin yli 3000 vuotta vanha rintakuva.

Satunnaisesti päivityksiä ajatuksistani ja huomioistani. Toisinaan ilmaisen ilojani ja toisinaan varmasti purnaan. En lupaa viiltävää yhteiskunta-analyysia, mutta joskus kumminkin kuvia söpöistä eläimistä. Ja kaikkea mielessä liikkuvaa.
Toinen kohde oli Ägyptisches Museum, joka on siirretty Charlottenburgista museosaarelle. Siellä tuli nähtyä oikein livenä koulun historiankirjastakin tuttu Nefertitin yli 3000 vuotta vanha rintakuva.
Museosaarella sijaitsevassa Pergamonmuseossa kului useampi tunti.
Tämän aamuinen aamiaispaikka löytyi Tucholskystrassen ja Oranienburger Strassen kulmasta. Sen jälkeen suunnattiin museosaarelle mm. Pergamon-museoon.
DDR:n saavutuksia osa II: liikennevaloukot. Saksan yhdistyttyä idässäkin piti siirtyä käyttämään läntistä versiota suojateiden liikennevalojen saa kävellä ja ei saa kävellä -hahmoista. Kansa halusi pitää itäpuolen persoonalliset hahmot.
Potsdamer Platz oli sodan jälkeen ei-kenenkään maalla, idän ja lännen välissä. Saksan yhdistymisen jälkeen sinne on rakennettu valtavia lasiseinäisiä ostoskeskuksia ja muita rakennuksia.
Aamulla herättiin ennen yhdeksää. Koko päivä vietettiin Charlottenburgin linnassa. Sen jälkeen poikettiin syömässä ja nyt pitäs suunnata taas kaupungille.
Illan tullen miljoonakaupungin valot syttyvät ja luovat tunnelmaa. Tämä suihkulähde löytyy Europacenterin edustalta.
Maailmankelloa vilkaisemalla selviää myös, paljonko kello on Helsingissä.
Alexanderplatzin eli Alexin reunamilla on myös pieni homobaari. Niitä tässä kaupungissa on paljon.
Yksi menneen DDR:n ylpeydenaiheista oli Berliinin maanmerkiksi muodostunut Fernsehturm, eli TV-torni. Edellisiltana siellä tuli syötyä päivällinen ja nautittua maisemista.