Kanadassa syntyi kohu, kun tuli tietoon, että ontariolainen kouluelin oli poistattanut vuonna 2019 hyllyistä noin 5 000 kirjaa, ja ne poltettiin "sovitteluseremoniassa", jossa haluttiin osoittaa sovinnollisuutta alkuperäiskansoja kohtaan. Joukossa oli romaaneja, tietosanakirjoja sekä sarjakuvia. Teokset katsottiin vanhentuneiksi ja niiden nähtiin esittävän alkuperäiskansoista kielteisiä mielikuvia. Kanadan pääministeri ei suhtaudu myönteisesti kirjojen polttamiseen.
Tapauksen toi julkisuuteen Radio Canada ja siitä ovat kertoneet myös National Post sekä Suomessa Helsingin Sanomat.
Kirjojen polttamista on harjoitettu muinaisista ajoista lähtien. Usein kirjojenpolttajaiset liittyvät vallanvaihtoihin. Perusteena kirjarovioille voivat olla moraaliset, poliittiset tai uskonnolliset syyt. Pyrkimyksenä saattaa olla päästä eroon omalta kannalta haitallisista näkemyksistä ja joskus historiaa yritetään näin saada kirjoitettua uudelleen.
Euroopassa modernin historian tunnetuimmat kirjanpolttajaiset tapahtuivat vajaa vuosisata sitten. Kun Saksassa natsit nousivat valtaan, polttivat nämä valtavan määrän kirjallisuutta Berliinin kirjarovioissa 10.5.1933. Savuksi ja tuhkaksi muuttui esimerkiksi suuri määrä tietoa seksuaalisuuden eri muodoista, joka oli peräisin Magnus Hirschfeld vuonna 1919 perustamasta seksuaalitieteellisen instituutista.
- Missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä (Heinrich Heinen näytelmästä Almansor, 1821)
Toisinaan Suomessakin on väläytelty vaatimuksia "väärien tietojen levittämisen" sanktioimista, ja erilaiset "väärin ajattelevien" vaientamispyrkimykset ovat ns. cancel-kulttuurin piirissä suorastaan tavanomaista toimintaa - eivätkä järin kaukana kirjarovioista. Ristiriitaisia näkemyksiä leimataan vihapuheeksi ja niiden esittäjiä saatetaan "maalittaa".
Meidän sietäisi hyväksyä ikävältä ja väärältä tuntuviakin mielipiteitä. Niihin pitäisi puuttua esittämällä parempia ja kestävämpiä näkemyksiä.