smo

Flunssa alkaa olla ohi, viikonloppu tulossa, möin asuntoni ja sillai...

Selailin töissä tietokoneen sisältöä ja kovalevyn nurkalta löytyi vanhoja digikuvia. Tässä ohessa oleva jouluaatonaattona 2002 otettu kuva aiheutti jostain syystä mussa ihan käsittämättömän tunnereaktion. En edes tajunnut, että mitä tunsin.

Syksyn alkajaisiksi sitten iski flunssa, jossa nyt on tullut röhistyä liki viikon päivät. Olo rupeaa pikku hiljaa parantumaan. Viikonloppuna piti jäädä parista kemuistakin pois, kun olo oli mitä oli. Töistä ei ole sentään tarvinnut jäädä pois. Vaan eiköhän tämä taas kerran tästä lämmintä juoden ja rauhallisesti ottaen.

Vuodenaika vaihtui. Syksy alkoi ja kesä on ohi. Loppuviikolle on lupailtu kuitenkin vielä ihan mukavan kesäistä säätä. Neljän kuukauden päästä on 2006...

Kesän viimeisiä päiviä viedään... Ylihuomisen jälkeen on syksy. Täytyy etsiä sopia asenne. Perjantaina oli työpaikan syystapahtuma - ja sen jälkeen pientä ulkoilua baarissa. Humalahan siitä tuli. Lauantai meni hiljaiseloa viettäessä ja Kaisaniemen konsertissa poiketessa. Kentällä oli tuhansia juopuneita teinejä. Ja sunnuntaina sataa aina...

Tämä alkuviikko (ja viime viikkokin) on kyllä ollut yhtä hulabaloota... Töitä, töitä ja taas töitä. Eilen sentään tuli hoidettua lentojen hankkiminen lokakuun alun matkaa varten. Berliini on kohde.

Tänään sain taas vaihteeksi todistaa laitapuolen kulkijan edesottamuksia. Tulin töistä metrolla ja hyppäsin pois Sörnäisissä. Rullaportaisiin astuttuani katselin, kun jokseenkin sekavassa tilassa oleva spuge laskeutui rullaportaissa. Alas päästyään hillitty yökkäys ja aistikas lätäkkö ilmaantui metroaseman lattialle - ja hetken kuluttua vielä toinenkin. Herra jatkoi siitä sitten tyylikkäästi matkaa. Että näin.

Perjantaina oli ohjelmassa ilotulituksen pällistelyä Skattalla.

Enpä ole ehtinyt kirjuutella tänne blogiin viikkoon mitään. Korjataanpa nyt puute.

Viime torstaina olin ihmettelemässä (monen muun kanssa) kun Töölönlahteen alettiin pumpata puhtaampaa merivettä. Toivottavasti lätäkkö alkaa puhdistua. Siihen Helsinginkadun päähän sopisi kyllä mainiosti hiekkaranta...

Normaalisti lähden kotoa kohti työpaikkaa joskus lähempänä puolta kymmentä, ja päivästä riippuen valitsen ratikan tai metron. Niin tai näin, matkan varrelle sattuu naapurikorttelissa oleva Helsinginkadun viinakauppa. Normaaleina aamuina siinä kulmilla pyörii muutama laitapuolen kulkija siinä toivossa, että voisi lähettää jonkun asialle hankkimaan pullon tai pyytelemällä ohikulkijoilta euroa. Toisinaan kai tärppääkin, niin että saavat Alkon nestemäisiä herkkuja. Yleensä pullot saatuaan jengi kaikkoaa vähän etäämmälle "piknikille".

Tänään kumminkin lähdin liikeelle jo noin varttia vaille yhdeksän, koska kävin ennen töihin saapumista Stockalla. Matkasta kotoa metrolle tuli sangen mielenkiintoinen pujottelukilpailu. Se pätkä Hesaria, joka sattuu Flemarin ja Kustaankadun väliin oli aivan täynnä istuvia, seisaallaan hortoilevia tai makoilevia - ja täriseviä puliukkoja odottamassa Alkon aukeamista. Vanha viina haisi reippaasta tuulesta huolimatta. Kieltämättä minua häiritsi, mutta niin häiritsi aika monia muitakin kulkijoita.

Viikon eka työpäivä alkaa kohta olla ohi. Aamulla heräsin - kumma kyllä - ihan virkeänä, vaikka unen saaminen viikonlopun valvomisen jäljiltä oli oma operaationsa. Nyt päivällä on välillä kyllä tuntunut, ettei ole ihan terävimmillään.

Sää on aina hyvä puheenaihe. Olin jo menettänyt toivoni tämän kesän suhteen. Sattuihan lomalleni (heinäkuussa) makea hellejakso, mutta sen jälkeen onkin näyttänyt syksyiseltä. Nyt kuitenkin näyttäisi, että viikon loppupuolella lämpenisi... Mukavaa :)

Sunnuntai on aina vähän sellanen outo välipäivä. Tietää, että aamulla pitää olla tikkana pystyssä ja töissä, eikä oikein mitään huvita tehdä. Ehkä on ihan hyvä, että on välissä yksi päivä lepäilyäkin varten.

Tänään onneksi loppuu MM-kisat ja kaupunki pääsee normaalitilaan. Keskustan julkinen liikenne on ollut kisojen ajan ihan sekaisin ja töihinmenokin on vienyt tavallista enemmän aikaa. Mut joo... Tällasta se on aina välillä.