Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kansanedustaja Päivi Räsäseen (kd) kohdistuneet syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Oikeus antoi ratkaisunsa kolmen syytteen hylkäämisestä keskiviikkoiltapäivänä. Syytteet koskivat Räsäsen kirjoitusta vuonna 2004 julkaistussa "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi" -kirjoituksessa, vuonna 2019 julkaistusta Twitter-kommentesta ja vuoden 2019 sanomiset radiokeskustelussa. Valtionsyyttäjä oli vaatinut Räsäselle vähintään 120 päiväsakon rangaistusta. Syytteen mukaan Räsäsen syytekohdissa tarkemmin yksilöidyt lausumat olivat homoseksuaaleja halventavia ja syrjiviä.
Oikeus kuitenkin katsoo, ettei Räsäsen lausumissa ollut kysymys vakavuudeltaan sananvapauden suojan ulkopuolella olevasta vihapuheesta, vaikka se pitikin osaa Räsäsen lausumista homoseksuaaleja loukkaavina. Syyteet siis hylättiin. Käräjäoikeuden päätös ei ole lainvoimainen. Syyttäjä on ilmaissut mahdollisesti valittavansa päätöksestä.
Mitä kaikesta tästä pitäisi ajatella?
Toki on ikävää, kun joku puhuu jollain tavoin loukkaavasti ihmisestä tai ihmisryhmästä. Se on ennen kaikkea tökeröä, huonoa käytöstä, röyhkeyttä ja suulautta. Se kertoo sanojastaan enemmän kuin kohteesta.
Minusta tämänkaltainen sanomisen vapauden rajojen koettelu rikostutkinnan ja mahdollisen oikeuden istumisen kautta ei ole viisasta toimintaa. Tällaiset prosessit ovat mielestäni perusteltuja silloin, kun halventavasti puhutaan jostakusta yksilöstä tai sitten lietsotaan väkivallan uhkaa lisäävällä tavalla suoranaista vihaa kansanryhmää kohtaan.
Minusta loukkaavuutta pitäisi sietää - ja avoimessa keskustelussa pitää olla myös tilaa asettaa loukkaava taho julkisen häpeän alaiseksi.
Minusta kestävämpi tulos saavutettaisiin sillä, että Räsäsen uskonnollistaustaisiin ulostuloihin vastattaisiin maallisesti, tosiasioihin vedoten. Oikeastaan Räsäsen esittämiä teologisia selityksiä on melko turha juurikaan tökkiä, sillä niille on melko vähäinen kaikupohja. Väsymätön tosiasioilla vastaaminen nakertaa kyllä aikaa myöten Räsäsen uskottavuutta lääkärinä ja päättäjänä - ja ylipäätään täyspäisenä.
En toisaalta myöskään kiistä sitä, etteikö Räsäsen asemasta ilmaistu voi olla haitaksi etenkin sellaisissa ympyröissä eläville, joissa Räsäsen edustamalla uskonnollisella maailmankatsomuksella on kaikupohjaa. Kärsijöinä ovat etenkin hlbti-vähemmistöihin kuuluvat ja heistä erityisesti nuoret.
Silti käynnissä olevan keskustelun kautta seksuaaliseksi suuntautuneisuudeksi kutsutun inhimillisen ominaisuuden luonne kirkastuu; seksuaalivähemmistöt ovat esillä keskustelussa ja asia arkipäiväistyy. Suut tukkimalla asia vain työntyy maton alle. Moninaisuuden "normaalistumisestahan" nämä uskonnolliskonservatiivit eniten näyttävät olevan huolissaan.
Kommentti pohjautuu parin vuoden takaiseen keskustelupuheenvuoroon.