Satunnaisesti päivityksiä ajatuksistani ja huomioistani. Toisinaan ilmaisen ilojani ja toisinaan varmasti purnaan. En lupaa viiltävää yhteiskunta-analyysia, mutta joskus kumminkin kuvia söpöistä eläimistä. Ja kaikkea mielessä liikkuvaa.
Matka kohti Tamperetta on jo oikeastaan alkanut. Nyt istun Helsingin rautatieasemalla Pendolinossa ja odottelen lähtövihellystä. Puolentoista tunnin päästä olen perillä, jos vaihteet tai muu tekniikka ei petä pakkasen, helteen, vesisateen tai jonkin muun syyn vuoksi.
Tampereella on tarkoitus käydä ihmettelemässä pride-kulkuetta ja sitä toista mielenosoituskulkuetta. Ja YO-talolle sateen uhan vuoksi siirrettyä "Tori"-tapahtumaa. Ja sitten on tarkoitus käydä "omilla asioilla" samalla reissulla.
Katsotaan nyt, mitä sieltä taivaalta tulee ja missä vaiheessa. Viimeisten sade-ennusteiden mukaan sade olisi tulossa Tampereelle vasta reilusti kulkueiden jälkeen. Tänään ei kai kuitenkaan ole pelkona auringossa palaminen.
En tunnustaudu varsinaiseksi Pink-faniksi, vaikka pidänkin hänen musiikistaan. Keikka oli kuitenkin mainio - artistin show energinen ja huumorin kukkakin pilkotti aina välillä puskasta. Pink oli toki opetellut suomea; "moi" ja "kiitos" kuuluivat sanavarastoon, ja "kuuma paska". Katsomokentän yli oli vedetty vaijerit, joiden varassa hän keikan lopussa esitetyn So What -kappaleen aikana "leijui" yleisön yllä ja teki samlla aikamoisia akrobaattitemppuja. Oheisen kuvan otin kännykkäkameralla.
Kuulemma 18 000 ihmistä oli kaikkiaan paikalla. Ja kovin naisvoittoista oli yleisö. Ei nyt sentään kuitenkaan voi sanoa yleisön koostuneen "lähes kokonaan naisista", kuten erään iltapäivälehden toimittaja arviossaan mainitsi.
Pinkin lämppärinä oli PMMP, hyviä toki hekin. Sopivan naisenerginen lämppäri Pinkille. Ajoissa paikalle saapunut yleisö lämpeni tutuista kappaleista. Ennen PMMP:tä esiintyi Butch Walker & The Black Widows. Valitettavasti pitkät roudaustauot aiheuttivat yleisön jäähtymistä aina välillä.
Keikan jo lähestyessä loppuaan alkoi aurinko laskea. Näky ja tunne oli aika hieno: Kuuman kesäpäivän jälkeen aurinko painui hitaasti jonnekin junaradan ja Töölön taakse. Valo siivilöityi Kaisaniemen kentän laidalla olevien puiden lehvästön läpi. Taivaalla leijaili muutama kuumailmapallo. Samalla virisi heikko, mutta virkistävä tuuli. Tuli mieleen, että menossa on yksi kesän parhaista päivistä.
Keikka-alueella oli normaalien anniskelupaikkojen lisäksi erilaisia ruoan-, jäätelön- ja vedenmyyntikojuja. Oli myös konttiin rakennettu Alepan miniatyyrimyymälä. Tuli ihan vanhanajan kauppa-autot mieleen.
Uusi viikko on taas alkanut. Töissä. Voisi sitä olla ulkonakin, mutta... nyt on oltava sisällä.
Viikonloppuna käytiin Hangossa. Jos minun pitäisi Suomesta nimetä kesäkaupunki, niin kyllä se on Hanko. Naantalissakin ollaan poikettu aina silloin tällöin ja sekin on kiva kesäkaupunki, mutta Hanko tuntuu jotenkin elävämmältä ja vireämmältä. Jotenkin se on omaleimaisempi. Ehkä se johtuu siitä, että Turun läheisyys tekee Naantalista paikan, jossa poiketaan. Se on ikään kuin Turun kyljessä. Hangon naapurissa ei ole isoa kaupunkia, joten Hanko on omaleimaisempi.
Viikonloppuna tuli myös uitua. Vedet ovat nyt mukavan lämpimiä. Ensi sunnuntaina Jaakko heittää kylmän kiven veteen. Saa nähdä, alkavatko vedet silloin kylmetä. Toivottavasti eivät ihan vielä. Säiden puolesta kesä on kyllä ollut mahtava. Nyt ilmeisesti kovimmat helteet on kuitenkin ohi. Ei saisi narista lämmöstä (kun kerrankin sitä on) mutta on ihan mukava, kun yöt nyt hieman viilenevät. Nukkuminen on ollut hankalaa.
Heinäkuun alun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan tehdyt iskut havahduttivat minut eräänlaisesta unesta, jota olenkin tässä viettänyt hyvän aikaa. Käytännössä uni on ilmennyt henkisenä laiskuutena. Niin vakavista asioista kuin noissa iskuissa kyse olikin, niin ainakin omalla kohdallani niiden jälkilöylystä seurasi jotain myönteistä.
Muistin nimittäin, että asioille voi ja pitää tehdä jotain.
Muistin, että asiallisen tiedon liikkuminen ja keskustelu ovat ehtoja sille, että asiat voisivat edistyä.
Muistin, että ranneliike.netin olemassaololla on oikeasti syy.
Ranneliike.net on olemassa ensisijaisesti siksi, että netissä olisi paikka, jossa homoja koskeva ja koskettava tieto ja ajatukset voivat liikkua. Toisinaan tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta erilaiset ajatukset lisäävät ymmärrystä. Ymmärrys on hyvä työkalu asioiden kehittämiseen. Tärkeitä tietoja voivat olla yhtä hyvin niin baarien koordinaatit, illan tapahtumatiedot kuin menossa olevan yhteiskunnallisen keskustelun asetelmatkin.
***
Henkilökohtaisen havahtumiseni lisäksi toinen havaitsemani myönteinen ilmiö on se, että lähes kaikkien merkittävien poliittisten ryhmien suunnalta on otettu kantaa iskuja vastaan ja yhdenvertaisuuden puolesta. Se antaa harvinaisen paljon toivoa siitä, että (seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvät) yhdenvertaisuusasiat otetaan vakavammin.
Aamulla lähdin hieman seiskan jälkeen kohti töitä. Hämeentie (Helsingin yksi valtaväylistä) oli hyvin hiljainen. Yksi bussi ja muutama henkilöauto oli liikenteessä, kun normaalisti autoja on jo tuohon aikaan ruuhkaksi asti. Metrossakin oli varsin hiljaista. Täällä töissäkin on minimimiehitys.
Oma lomani meni jo kesäkuussa, mutta ei oikeastaan harmita. Nyt töissä on keskimääräistä rauhallisempi työtahti ja ilta-ajat sekä viikonloput ovat edelleen vapaa-aikaa. Eilenkin käytiin uimassa Pohjois-Kirkkonummella ja samalla hieman sukulaisissa.
Puolisko lähti käymään kotipuolessan ja minä tulin viikonlopuksi omien vanhempieni luokse. Vanhemmat livahtivat omille teilleen aamulla ja jättivät minut vahtimaan isoäitiä. Pikkusisko perheineen lähti Puuhamaahan - ja toi koiran vahdittavakseni.
Noh, minä kannoin jo aamulla läppärin pihalle ja tässä aurinkovarjon alla on nyt mennyt kohta kuusi tuntia. Lämpötila hipoo hellettä, vaikka vilvoittava merituuli välillä vähän virkistääkin.
En nyt sentään ihan koko aikaa tässä ole kuitenkaan istunut. Kävin koiraa ulkoiluttamassa metsässä ja muutenkin olen hieman käyskennellyt tässä ympäristössä. Sain kuitenkin muutaman puoliksi tehdyn kirjoituksen viimieisteltyä.
Ulkona on vielä 20 astetta. Sisällä on 28. Ja ilma on miltei trooppisen kostea. Kun tällainen kivitalo lämpiää, niin läpivetotuuletuskaan ei auta kuin vähän pieneksi hetkeksi.
Pitäisi mennä nukkumaan, mutta hikoan vuoteen märäksi hetkessä. Tästä tullee taas huonosti nukuttu yö. Ja sängyn toiselta puolelta on ilmoitettu melko tiukka ukaasi pysyä omalla puolella, kun olen kuulemma niin tahmea. Joo, huomaan kyllä itsekin.
Ollaan vanhemmilla käymässä ja äsken poikkesimme uimassa. Ranta oli täynnä lapsia perheineen. Mutta sovimme sekaan. Heitin talviturkin (järveen). Meressä pitäisi kyllä pulahtaa...
Tänään oli ensimmäinen lomanjälkeinen työpäivä. Oli vähän rutiinit hukassa. Melko rankka viikonloppu ja päälle huonosti nukuttu yö ei ollut hyvä yhdistelmä. Jo eilen sunnuntaina olin uuvuksissa kaiken prideen liittyvän sauhuamisen jäljiltä - enkä kyennyt olemaan oikein millään tasolla sosiaalinen, vaikka olisi ehkä pitänyt olla.
Lauantain pride-kulkueeseen kohdistunut hyökkäys mietityttää. Lopputulos olisi voinut olla vakavampi, esimerkiksi jos väkijoukossa olisi syntynyt paniikki. Itse en edes huomannut iskua, koska olin tuolloin jo Manskun varrella kameran kanssa. Sain tapahtuneesta tiedon vasta kulkueen määränpäässä, kun kulkueen loppuosa valui paikalle. Aluksi en oikein käsittänyt tapahtuman vakavuutta ja epämääräiset huhut kulkivat suusta suuhun. Vasta pikku hiljaa tiedot tarkentuivat.
