Viime päivinä keskustelua on käyty siitä, että Helsinki Pride kieltäytyi yhteistyöstä kahden puolueen kanssa. Taustalla oli hallituspuolue Keskustan ja oppositiopuolue Kokoomuksen toiminta translakiäänestyksessä. Eduskunta hyväksyi keväällä uuden translain, jonka mukaan juridisen sukupuolensa voi vahvistaa itsemäärittelyyn perustuen, eikä sukupuolen vahvistaminen ole enää sidoksissa lääketieteelliseen sukupuolenkorjausprosessiin. Lakiesitys oli hallituksen.
Helsinki Pride -tapahtumaa järjestävä Helsinki Pride -yhteisö ry perustelee ratkaisuaan sillä, etteivät puolueet ottaneet selvää kantaa asiaan, vaan puolueet katsoivat kyseessä olevan ns. arvokysymyksen, ja ne antoivat kansanedustajilleen vapauden äänestää omatuntonsa mukaan. Hallituspuolue Keskustan edustajista suurin osa äänesti hallituksen esitystä vastaan. Kokoomuksen edustajista vajaa kolmasosa äänesti lakia vastaan.
Julkilausuttujen perusteluiden lisäksi on pohdittu, mahtaako priden järjestäjien ratkaisun taustalla olla myös se, että Kokoomus käy hallitusneuvotteluja suoranaisesta hlbti-yhdenvertaisuuden vastaisesta toiminnastaan tunnettujen Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien kanssa.
Priden järjestäjien toiminta puolueiden suhteen on omiaan synnyttämään vastakkainasettelua.
Setan, sen jäsenjärjestöjen ja sitä myöten pride-tapahtumien yhteydet eri puolueisiin ja toiminta eri puolueiden kanssa ei ole uusi asia. Alkuaikoina korostuivat yhteydet vasemmistoon. Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä taas Vihreisiin - jopa siinä mitassa, että yhtenä vuonna Helsingin Pride oli alistettu vihreäksi tapahtumaksi teemaa myöten. Myöhemmin tapahtuma nähtiin vielä Feministisen puolueen rekrytointitapahtumana, jossa tapahtuman infopisteessä oli mahdollisuus liittyä puolueen jäseneksi.
Tälläkin kerralla Helsinki Pride -yhteisön huonosti harkitusta ratkaisusta syntyy täysin tarpeettomia jakolinjoja, jotka haittaavat tärkeiden asioiden edistämistä.
Priden järjestäjien olisi turvallisinta tehdä linjaus hajuraosta koko puoluepolitiikkaan, eikä kumppanoitua puolueiden tai niiden kylkiäisjärjestöjen kanssa. Se ei estäisi puolueiden ja niiden läheisjärjestöjen edustamista kulkueessa. Setan piirissä puoluepoliittiset läänityspyrkimykset ovat kautta historian olleet merkittävä ongelma ja riitojen lähde.
Lain säätämisessä on niin, että vaikka itse asian hyväksyisi, ei itse lakiteksti ehkä kuitenkaan tunnu noudattavan riittävää lainsäädännöllistä täsmällisyyttä tai se synnyttää lainsäädäntöjärjestelmään tilanteita, jotka koetaan viite-eheyttä rikkovaksi. Syy suhtautua kielteisesti yksittäiseen lakiesitykseen voi kummuta muustakin kuin jonkin ihmisryhmän kategorisesta vastustamisesta.
