minä nukuin viime yönä 7 tuntia!!! Kyllä se ilo sitten lähtee pienistä asioista. No, se ilo tosin jo sitten meni kun tuli postissa ikävää postia mutta hetken ainakin oli iloinen olo kun aamulla huomasi että kello on ihan kohta yhdeksän ja minä vasta heräilen.
makoilen peiton alla ja yritän psyykatata itseäni nousemaan. Toista tuntia kestänyt projekti edistyy siis huomattavan hitaasti. Pitäisi olla kai jotenkin aikaansaava tänään. Käydä kaupungilla, kävellä siis mäki alas ja sitten käydä ostamassa lahjapaperinarua. Vaativa urakka. Imuri pitäisi kai kaivaa edes ulos kaapista, että näyttäisi edes siltä että olen suunnittelemassa imurointia.
Harvinaista kyllä, ei meinaa jaksaa edes kirjoittaa. Se on kuitenkin aina ollut minulle helppoa, kirjoittaminen siitä miltä tuntuu. tosin voi olla vaikea kirjoittaa jos ei tunnu oikein miltään muulta kuin kyyneliltä. Tajuttoman väsyneeltä.
jokin ajatus oli mielessä mutta se meni jo menojaan. Tästä syystä en tykkää ihanasta kipulääkityksestäni, asiat häviää mielestä noin sadasosasekunnissa ellei niitä sano/kirjoita/tee välittömästi kun mieleen tupsastahavat. Puhun sitten samat asiat sata kertaa jollekin ja joku jää sitten täysin ilman sitä samaa infoa.
Voi kuinka haluaisikaan käpertyä vain lähelle, olla pienenpieni takiaisneiti.
