Vaimo tulee kotiin kokonaan kuun lopussa eli on enää 3 viikkoa etäliittoa jäljellä! Ihanaa. Illalla pedissä miettiin että kuinka hassua sekin tulee olemaan varmaan aluksi, kummallekin. Yhtäkkiä Laikalla on päivät aikaa kun ei tarvitse olla töissä ja sitten miulla on yhtäkkiä täällä vaimo taas 24/7 kotona. Tosin hän palaa sitten jossain kohtaa taas takaisin kouluun, luultavasti tammikuussa joten sitten taas elämä palaa ns normaaleihin uomiin. Mikä on ihan hyvä, luulen meidän molempien sitä tarvitsevan.
Näin äitiä eilen, käytiin syömässä. Äidillä on ollut aika rankka työviikko, alainen oli tosiaan hypännyt yli laidan mutta kuin ihmeen kautta selvinnyt hengissä ja täysin vahingoittumatta hypotermiaa lukuunottamatta mikä on aikamoinen ihme. Hänellä oli matkassa todella monta suojelusenkeliä, ei todellakaan ollut hänen aikansa lähteä. Kun kuuntelin sitä äidin kertomusta niin jäin miettimään. Miltä tuntuisi miun läheisistä jos olisin todella jossain kohtaa yrittänyt itsemurhaa? Miten paljon he mahtaisivatkaan kokea syyllisyyttä siitä että miun tilanne olisi päässyt niin pahaksi etten näe muuta vaihtoehtoa?
Raha-asiat vaivaa taas. En ole vielä saanut päätöstä kuntoutustuesta ja kun viimeinen erä sairauspäivärahaa tulee 30.päivä niin hiljalleen alkaa hermostuttaa. Tulot tulee tippumaan eli meistä tulee vakiasiakkaita sossun luukulla. Mutta ei sille voi mitään, kaksi köyhää on kaksi köyhää eikä siitä miksikään muutu.
Eilinen tentti meni jotenkin. :D En osaa sen tarkemmin analysoida, ainakin mä vastasin kumpaankin kysymykseen mutta en sitten tiedä kuinka oikein ja kuinka hyvin. Ensi viikolla sen tietää ko saadaan tulokset.
