Ostin isänpäiväkortit. Oikein sellaiset kaksiosaiset joissa on oma kirjekuori mukana ja jotka on pakattu muoviin. Miksi ne pitää pakata sillä lailla ettei sitä muovia meinaa saada irti niistä millään, ainakaan ilman terävälinettä? muutenkin kaikki paketit on tätä nykyä niin piukkoja ettei niiden sisältöön meinaa päästä millään käsiksi ilman hermoromahdusta ja raivoamista. Tai teräasetta joiden käyttöä yritän välttää, onnistun taitavasti aina leikkaaman kaikkea muutakin. Kuten juustohöylällä höyläämään haavan sormeeni. Enpä olisi itsekään uskonut olevani ihan niin taitava=)
Onnistuin sitten taas olemaan myöhässä tapaamisesta. Kahdesti ollaan nähty ja kahdesti olen ollut myöhässä. Tai no ensimmäisellä kerralla en kai tarkemmin ottaen ollut myöhässä kun toinen osapuoli oli viikkoa etuajassa tapaamisessa=) Äiti on kyllä opettanut että pitää lähteä ajoissa että ehtii odottamaan mutta sitten jotenkin se lähteminen vaan jäi ihan viime tippaan kun otin pienet unet sängyllä koulutusmateriaalien kanssa.
Ette arvaakaan kuinka paljon traumoja minulla on siitä äidin ohjeesta "pitää ehtiä odottamaan". Kuinka monet kerrat odotinkaan bussia pakkasella toistakymmentä minuuttia etten vaan myöhästy. Tai kuinka monessa paikassa olen ollut tosiajoissa ihmettelemässä kun äiti on lähettänyt matkaan turhan aikaisin. Bussipysäkillekin hän patistaa ennen kuin bussi edes lähtee päätepysäkiltä josta tulee hänen pysäkkinsä kohdalle noin kymmenen minuuttia. Eipähän ainakaan myöhästy.
Toinen vaihtoehto on että olen sen 5 minuuttia myöhässä kun lähden vähän liian myöhään. Pitää seuravaan tapaamiseen oikeasti lähteä ajoissa etten ole taas myöhässä. Ei saa tehdä siitä tapaa. Varsinkin kun en itse tykkää jos joudun jotakuta odottaamaan ja miettimään tekikö oharit. En halua hänen ajattelevan että tein oharit koska en minä hänelle voisi ohareita tehdä. Mutta niin hän sanoi ajatelleensa tänään. Höh. Mutta seura oli loistavaa, ymmärsin jopa mistä muu seurue puhui ja ruoka oli maittavaa.
