Sukuun syntyi kahdeksan jälkeen aamulla pieni poika serkkutytön saattelemana. Suku voi sekaisesti, äiti ja lapsi hyvin.
Minä voin jotenkin kummasti. Tänään on ollut taas pahempi päivä, mörökölliolo eikä kiinnosta mikään. Tai ei voi niin sanoa, kiinnostihan minua aamullakin rakastella Ällän kanssa. Mutta siihen se jäikin, kiinnostuminen mistään. Aamukahvia join toiveena että heräisin mutta jotenkin olen koomassa ollut taas koko päivän. Johtuuko sitten siitä että sain eilen puhuttua monista kipeistä asioista mikä varmasti nosti kaiken ikävän pintaan, en tiedä enkä halua oikeastaan ajatella asiaa.
Saan kuulemma tykätä hänestä, omalla vastuullani. Sain siis vihdoin sanottua sen ääneen. Tosin toinen on sen verran väsynyt elämästä ettei pysty muuhun kuin elämämiseen eikä siis tykkäämään minusta juuri nyt. Heräsi kysymys että olenko lainkaan ihminen josta voisi tykätä mutta sitten taas mietin että ei kai päästäisi minua yöksi viereensä jos ei olisi mahdollista että minuun voisi ihastua. Tai mistä minä tiedän mitä toinen ajattelee. Miksi elämä on näin vaikeaa?
Olo on välillä niin hyvä että. Ja sitten tulee taas se hetki kun koko maailma kaatuu mun niskaani. Pkele. Huomenna on varattava aika lääkärille, ei tule elämästä mitään kun en saa nukuttua öisin enkä sen puoleen päivisinkään. Minulle olisi ihan sama mitä vuorokauden aikaa käytän valveillaoloon ja mitä nukkumiseen kunhan vain saisin tarpeeksi unta. En minä pärjää 3-5 tunnin yöunilla mutta kun nyt en ole saanut pidempiä unia sitten niin ja niin pitkään aikaan. Exä fiksuna ihmisenä sanoi että johtuu meidän erosta, hänelläkin kun on kuulemma samat oireet. Juujuu sanoin ja löin luurin korvaan.
Magneettikuvassa jouduin olemaan hankalassa asennossa mistä syystä käsi vihottelee tavallista enemmän mikäli se on mahdollista. On taas intoutunut särkemään niin penteleesti. Huomaatko, en kironnut vaikka mieli kyllä teki. Vielä ensi viikolla se hemmetin lihaspainetesti ja sitten lääkäriin ensimmäisellä viikolla tuomiota kuulemaan. En halunnut lausuntoa magneetista kotiin, turhaan minä sitä täällä sitten murehdin mitä siinä lukee. Ja jos käy niin kuin viimeksi niin eihän se lausunto ole paikkaansa pitävä.
Höh. Päässä tuntuu oudolta. Takiaisolo.
