Säännöstelen edelleen messen avaamista, en yksinkertaisesti jaksa avata sitä koska sitten pitäisi myös jaksaa olla sosiaalinen, puhua ja höpöttää mikä tuntuu juuri nyt ylivoimaiselta. En siis ole minnekään kadonnut, täällä olen ja hengissä mutta säännöstellen. Kun on vähän voimia, pitää yrittää miettiä tarkasti mihin ne käyttää jotta saa asioita tehtyä. On tärkeitä asioita ja sitten on niitä joista voi joustaa, luopua ja niitäkin joista tässä tilassa pitää luopua jotta vapautuu voimia niihin joita on PAKKO tehdä. Ne jotka tietää mitä tämä on niin ymmärtää mitä tarkoitan. Muilta voin vain toivoa kärsivällisyyttä.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!