Yritän selvitä päivät ainakin kotona, kriisiosastolla on minulle yöksi paikka jos haluan mennä tai tuntuu että kovin impulsiivinen olo eikä yksin siten pärjää. Tai edes täällä isän luona vierihoidossa. Kuitenkin yhdessä päätimme että kotona oleminen on ehkä kuitenkin parasta juuri nyt, täten säilyy arkikosketus ja saan kontaktia ihmisiin joka päivä. Osastolla on niin täyttä ettei siellä kuulemma masentunut mieli lepää eikä välttämättä saa lainkaan joka päivä kontaktia hoitohenkilökuntaan joka päivä.
Lääkitystä nostettiin, nyt alkaa kuulemma olla tasolla jonka pitäisi purra vaikeaan masennukseen. Siitä neiti kärsii. Sairaslomaa on nyt sitten huhtikuun lopulle, reilun kahden viikon päästä taas psykiatri ja sitä ennen uudet verikokeet. Miina-tädin näen maanantaina.
Kaipaan Ällän viekkuun.
