Ää. Oikeasti. Aikusten oikeesti. Minä en kai opi koskaan ettei ahdistus, masennus, itsetuho mahdu samaan pakettiin viinan, humalan ja kännin kanssa. Ettei silloin kuulu vetää päätä täyteen ja hillua täysin sekopäisesti kännissä. Yksinään ainakaan. Viime yönä seisoin pitkään aurasillalla ja vain tärisin pahasta olostani. Mietin hukkumista.
Pee oli huolissaan oliko Ällä saanut hänestä jotenkin sekopäisen kuvan kun oli kuulemma sanonut että odota hetki kun tulen ulos täältä kaapista. Oli siis ollut laittamassa takkiaan kaappiin kun piti tervehtiä. Pee on vähän turhan varovainen, kuvittelee että minulta ja Ällältä on huumorintaju kadonnut jonnekin sairauden mukana. Kun minulle selitti jotain sekoamisesta ja sitten oli ihan paniikissa ettei tarkottanut mitään. Mutta alkaa hiljalleen oikeasti tottua ajatukseen että neiti on tytöistä tykkäävä mikä on kivaa.
Hassu episodi tuli kun joku miespuolinen tuli iskemään meidän seurueen neitejä naisystävälleen seuraksi. Oli ihan kaunis tyttö ja sanoinkin sen. Mistä seurasi että Pee kiikutti neidin pois siitä ja piti nuhdesaarnan siitä että ei suhteessa olevana kuulu katsella muita tyttöjä. Ja Peeltä kysyttiin paperit kun mentiin börssiin syömään ennen kymmentä! :D
Mietin mahdanko olla...turhan intensiivinen. Viimeinen asia mitä haluan on että Ällä kokee olonsa jotenkin ahdistuneeksi takiani.
Taidan olla vieläkin humalassa.
