• Hortus

Takaisin...

...Espanjassa kevät oli jo pitkällä. Keävään kukkaloisto oli parhaimmillaan. Puistoissa kukki esim. mielettömän kokoisia enkelinpasuunoita. Kaviteiteellinen puutarha oli myös hieno. Tottakai kaikki muutkin nähtävyydet sykahdyttivät. Gaudi erityisesti. Kotona oli odottamassa kiva yllätys. Olin joskus aikaisin keväällä seikkaillut tankalaisen liljakaupan nettisivuilla ja himoinnut sieltä niitä moneen kertaan mainittuja marhanliljan sipuleita. Tilaaminen vain osoittautui hankalaksi englanninkieliset sivut eivät toimineet kunnolla ja tein tilauksen tanskankieliseltä sivulta. Lasku olisi pitänyt maksaa etukäteen, visa ei kelvannut jne. Lisäksi lasku oli muutettu suoraan kruunuista euroiksi (eli yksi tanskankruunu olisi yksi euro) ja muuta sotkua, niin en sitten uskaltanut maksaa sitä. Ajattelin, ettei sietä tolla systeemillä tule mitään koskaan. Nyt he olivat kuitenkin laittaneet paketin postiin ja laskun mukana. Niimpä minulla on viisi pulleaa marhanliljaa ´Mrs R.O. Backhouse´ja pari pientä tummanpunaisen marhanliljan tainta. lisäksi otin kokeeksi pari punakukkaisen kielon juurta. Mieheni pyöritteli taas päätään, että kummaa touhua. Haluan kuulemma välttämättä valkokukkaisia sinivuokkoja, sinkukkaisia valkovuokkoja jne. :-)
Mistähän sekin johtuu? No toisaalta, tappelevathan keräilijät postimerkistä, jossa on painovirhe tai kolikosta jota on vain muutama kappale maailmassa. Olen itse ainvan vakuuttunut, että jos voikukka olisi vaikea saada menestymään meillä ja sitä kasvaisi harvinaisena vain jollain kaukaisella saarella niin kaikki kilvan yrittäisivät sitä saada sen puutarhaansa. Siinä kai se puutarhanhoidon suola piilee?!

1 kommentti

sleepygay

23.4.2008 10:03

Totta kai, erikoisuudet ovat elämän suola. Kukapa ei haluaisi jotain, jota ei ole kenelläkään muulla? :)

Rakastan liljoja! :)