Kanelin ja fariinisokerin lohdullinen tuoksu

Posti toi tänään Amazonilta (taas kerran) kirjan; Jim Fobel’s Old-fashioned Baking Book – Recipes from an American Chidhood. Yllätyksekseni ja ilokseni kirjan johdanto alkaa: “My grandmother Hilma Alina…”
Kirjoittajan isovanhemmat George ja Hilma Alina Wahlström olivat siis syntyneet Helsingissä ja asettuneet asumaan Ohioon Erie-järven rannalle avioitumisensa jälkeen vuonna 1907. He saivat viisi tyttölasta joista nuorin oli kirjoittajan äiti. Sekä isoäiti että kaikki sisarukset olivat ilmeisesti loistavia leipureita, ja kaikki kirjan reseptit ovat heidän keräämiään, monet peräisin 30-luvulta. Joukossa on suomalainen pullapitko eli ”nisua”, Finnish cookies ja Mrs. Paasanen’s cheese pie.
Mutta miltä mahtavat maistua Harvest moon cake, Vermont maple layer cake, 1933 glory cake with paradise filling tai Aunt Marie’s angel food cake? Ensi talven viikonloppuaskareet taitavat olla siinä, ja jenkkakahvat uhkaavat paisua. Paitsi ehkä jos aina poljen kuntopyörää koko paistoajan…tai jos kannan leivonnaiset työpaikan kahvihuoneeseen.

Tässä eräänä päivänä ratikassa istui nainen, joka hiukan muistutti kasvoiltaan jo edesmennyttä serkkuni vaimoa Tainaa, joka kuoli yllättäen rutiinileikkauksen jälkeiseen veritulppaan; hän olisi nyt kaiketi noin 50-vuotias. Minun tuli tuossa hetkessä kova ikävä Tainaa. Hänen liittyy paljon mukavia lapsuusmuistoja, sillä heidän perheensä oleskeli paljon meillä maalla kesäisin. Tainan kanssa pelasimme korttipelejä, keräsimme niittykukkakimppuja, kävimme uimassa, suunnittelimme lentävää kesäkioskia, puhuimme tuntikausia kaikenlaisesta kiehtovasta, kuten tieteestä. Hänellä oli laaja yleistieto, ainakin minun lapsen mittapuuni mukaan. Hänellä oli ollut ankara lapsuus, sillä molemmat vanhemmat olivat kuolleet varhain, isä tapatumaisesti hukkumalla. Taina vanhimpana lapsena oli jäänyt vastuuseen nuoremmista sisaruksista. Eikä hänen elämänsä ja avioliittonsa ollut helppo myöhemminkään. Nyt hän on poissa. Lapsuuteni jälkeen en juuri tavannut häntä, sillä muutin pois synnyinseudulta, ja hekin muuttivat kaukaisemmalle paikkakunnalle. En saanut tilaisuutta koskaan kertoa hänelle, miten tärkeä ja kiehtova ihminen hän oli minulle lapsena. Nyt kun ymmärtäisin sellaista sanoa, en enää voi…