Itketkö nyt - Tom Dooley?

Kahtena peräkkäisenä yönä unet ovat jääneet hyvin lyhyiksi. Molempina öinä unta on riittänyt neljäksi tunniksi.

Tänä aamuna olen klo 4:n jälkeen ehtinyt tehdä yhtä ja toista sekä kuullut tämän talon heräävän arkeen.

Rauhallista on ollut. Ongelma on vain siinä, että pitäisi jaksaa olla "virkeä" vielä kymmenisen tuntia.

Toivottavasti ensi yö tuo tullessaan sikeät ja riittävän pitkät unet. Vuosia sitten kärsin usean vuoden ajan riittämättömästä unesta. Jäljet pelottavat. Noita vuosia en varmasti unohda koskaan.

Kukapa meistä haluaisi elää horroksessa päivästä toiseen.

Tuosta en ole niin varma. Mutta kokemus osoittaa, että ikonien irrottaminen seinästä ei oikein ottanut onnistuakseen.

Minulla on olohuoneessa useita ikoneita - joo, ja aivan väärin aseteltuna. Mutta onpahan kuitenkin seinillä näitä ikkunoita iankaikkisuuteen. Tänään siivousvimmassani päädyin siihen, että poistan suurimman ikonin ja vaihdan siihen pienemmän tilalle. Iso ikoni lähti - ja sen mukana iso pala tapettia. Pieni ikoni ei peitä tuota rosoista pintaa, joten piti laittaa takaisin tuo iso kuva. ***huoh***

Tänään piti myös nukkua pitkään. Se jäi siihen, kun naapuri aloitti huoneistonsa remontin. Kummallista kyllä, miten jokaiseen remonttiin tarvitaan heti alusta pitäen jumalattoman kovaäänistä poraa. - Kun ei nukuttu, siivosin siis ja pesin pyykit.

Myöhään eilen löysin Areenasta Knalli ja sateenvarjo -kuunnelman. Olin toki kuullut sen monia kertoja, mutta yhtä hauska ja mukaansatempaava kuten aikaisemmin. Kävi iltasadusta mainiosti ja lievitti pettymystä, ettei netissä ollutkaan katsottavana kahta Serranon jaksoa, kuten aikaisemmin luvattiin.

Asiaan kuului reklamaation tekeminen. Vastaus oli kohtelias: palautepostia on tullut tänä aamuna niin paljon, että kaikkiin ei voida vastata henkilökohtaisesti. Parannusta on kuitenkin luvassa.

Juurespaistikkaat ovat valmiit. Sitten päiväunet ja uimaan. Siihenhän se päivä onkin sitten mennyt.

Radiosta tulee paljon mielenkiintoista ohjelmaa. Juutuin pariksi tunniksi kuuntelemaan Miesten iltaa. Ohjelmaan sai soittaa ja kertoa, kuka on tärkein ihminen omassa elämässä.

Soittajille erilaiset ihmiset olivat tärkeitä. Pääsääntöisesti sellaiset ihmiset olivat merkittäviä, jotka olivat tuoneet uutta näkökulmaa omaan elämään. Se ei sinänsä ollut yllättävää.

Mielenkiintoista oli kuunnella sitä osaa keskustelua jossa kerrottiin, että miehet eivät tarvitse ystäviä (siinä kuin naiset) . Miehen elämän täyttävät muut asiat - useinmiten parisuhde vie sen energian ja täyttää ne tarpeet, jotka liittyvät ystävyyteen.

Miten liene minulla? Minun kriteerini ystävyyteen ovat olleet koko elämäni ajan niin tiukat, ettei kovin montaa ystävää tule mieleen - kavereita kylläkin.

Parisuhde ei mielestäni voi olla korvata ystäviä. Tarvitsen elämääni toisenlaisiakin näkökulmia, kuin sen, mitä sinänsä elämääni rikastuttava parisuhde voi tuoda. Mutta mitä sitten, jos parisuhde katkeaa? Mitä sitten? - Ja parisuhdehan, pitkäkin, rikas ja rakas, katkeaa aina. Mitä sitten elämässä on?

Sen verran ystäviä kuitenkin pitäisi kuitenkin kaikilla olla, että tulee hautaan kannetuksi.

Jatkan radion kuuntelua. Urheiluruutu kertoo yhä hyviä uutisia ;) Ja sitten alkaa Kansanradio, siis se ohjelma tosikoille ja veitikoille. Se on uusinta päivältä. En ehtinyt sitä silloin kuunnella kokonaan. Mutta nyt on aikaa - nauttia.

Kyllä kansa tietää!

Aamu meni formuloita katsellessa. Olihan kisa!

Kaikki sympatiat ja onnittelut Kovalaisen Heikille! Hieno toinen sija tapahtumarikkaassa sadekisassa. Ei antanut Räikkösen ohittaa.

Kyllä Heikissä on perussuomalaisen miehen olemusta! Suomussalmelta tulee siis paljon hyvääkin ;)

Tästä on hyvä jatkaa - meikäläisen töihinkin.

Hyvää Mikkelinpäivää!

Päivän aikana kävelin edestakaisin kotikaupunkini katuja. Viimeiseltä keikalta tullessani tulin läpi Samppalinnanpuiston.

Olipa kaunista! Voi sitä värien loistoa! Monet olivat lähteneet liikkeelle kameran kera vangitakseen jotakin tuosta näystä. Eräällä saarekkeella oli kuitenkin joku, jolla ei ollut kameraa. Ketunpoikanen istuskeli kivellä ja katseli ympärilleen. Lienekö ahdistunut tuijotteluista ja pakeni paikalta. Toivottavasti selviää hengissä avarammille teille.

Syksyn tuleminen ilmeisesti yllättää ;) Istuskelin juuri parvekkeelle ja katselin lähes pimeää kaupunkia. Kadun toisella puolella on suuri kerrostalo. Monien asuntojen ikkunoista loisti kirkas valo. Aika monessa kodissa ei vielä ole huomattu sitä, että nyt jo kannattaisi vetää verhot ikkunan eteen.

Eipä silti. Iltapalaa oli mukava syödä parvekkeella ja katsella elämää kadun toisella puolella. Paljon mukavaa nähtävää.

Mutta siitä huolimatta ehdotan, että verhot vedettäisiin jo kiinni. Ettei tule liian mielenkiintoista nähtävää kaikelle kansalle. Siis sellaista, joka saattaisi harmittaa jälkeenpäin asianosiaisia...

Mukavaahan se on, että naapurissa on (intiimiä) elämää - kun itsellä ei ole ;)

Tunnustan - tein sen tänään. Sen, jota aina olen hämmästellyt... miten ihmiset ilkeävät...

Joo, tulin kaupausta ja pysähdyin katselemaan lehtiä näyttävästä lehtitelineestä. Sellainen on tuossa Kivikukkaron Anttilassa.

Pian käsissäni oli varsinainen kulttuurilehti: Hymy. Miksikö? Kannessa kerrottiin, että sisäsivuilla on Euran Daltonin ja salarakkaan rohkean eroottiset kuvat.

Ensi selauksella en kuvia löytänyt. Sattui silmiin toinen juttu. Sedu Koskinen avoimena: "Olen uskossa." Jutun ingressi kertoi, että Sedu on mies, joka nukkuu alasti, ajaa Porschella, viihtyy blondien seurassa... Ja jonka kirjahyllystä löytyy Raamattu. Pitemmälle en päässyt.

Kun uudelleen selasin, löysin kuvat. Rohkeita ja näyttäviä olivat nuo kuvat. Erilaisia asentoja olisin toivonut. Ja ihmettelen: mitä se salarakas niissä kuvissa teki. Ai niin, olihan siellä sellainenkin kuva...

Jep, päivän kohokohta tuo kulttuuripläjäys. Milloinhan tulee seuraava Hymy?

Muutapa ei tapahtunutkaan. Töissä, kokouksia, muistioita, kahvia ja juoruja. Uimahalli, kunnon spurtti, suvaitsemattomia ihmisiä ;)

"Ei ole mitään uutta auringon alla. Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä."

Parempi on mennä maate ja nähdä mukavia unia...

Olihan se viikonloppu! Kolmesta vuorokaudesta enemmän kuin yksi meni matkustaessa. Bussi-junayhteys yhteen suuntaan kesti lähes 17 tuntia. Tulihan siinä toki nähtyä ja koettua monenmoista: Kemijoen rantatörmät, Isohaaran ja Pirttikosken voimalat, metelöivät Yläkemijokihaaran koulun kersat, kuoppaiset tiet... Mutta ei minusta enää ole elämysmatkailijaksi :(

Ja hautajaiset kaatosateessa, hautausmalla, illan jo hämärtyessä. Onneksi muistotilaisuus oli hauska. Meidän suvussa ei ole koskaan jääty "tuleen makaamaan". Meitä oli koolla pieni joukko, mutta paljon hauskoja tarinoita, naurua ja iloa, juttuja kuluneesta vuodesta. Hyvääkin kuului - ja oikeastaan paljon. Kuulimme senkin, että sukuun syntyy uusi jäsen tammikuussa 2008. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Niin, ja päätimme senkin, että seuraavat suuret sukujuhlat ovat häät. Päiväkin lyötiin lukkoon. Siinä sitten naimattomat naiset ja miehet katselivat ja kuulostelivat toisiltaan, että olisiko jollakin jo homma siinä mallissa, että saataisiin juhlat kasaan. Ja kun ei ollut, päätettiin ryhtyä toimeen. Ensi elokuun 8. päivään asti on aikaa. 8.8.2008 klo 18. - Luotan suvun nuorempiin. Niille se taitaa olla yksinkertaisempi homma - siis tuo naimisiin meneminen ;)

Yksi upeimmista kokemuksista viikonloppuna oli kuitenkin Koillisen Lapin ruska. Voi sitä väriloistoa! Vahinko vain, että vain tunnin ajan paistoi aurinko, että noista väreistä saattoi löytää yhä upeampia vivahteita.

Huomasin myös sen, että "kotikielen" puhuminen oli virkistävä kokemus. Ymmärrän nyt kuinka kotiseutuni ihmisten näkökulmasta yleiskieli kuulostaa jotenkin hienostelevalta, lappilaisittain nousukkaitten puhetyyliltä. En ole tullut sitä aina ajatelleeksikaan, kuinka yhteinen kieli ja murre sekä siihen sisälle pääseminen voi olla pienessä yhteisössä tärkeää. Aeto on aina aetoa.

Kotiin Turkuun tuleminen tänään on ollut oman elämän hakemista. Väsymys on vielä koko kropassa. Olen nukkunut monet päiväunet. Uimassa kävin, mutta matka jäi lyhyeksi ja sieltä tulin suoraan sänkyyn. Ja kohta takaisin. Huomenna on työpäivä ja pitäisi olla freesissä kunnossa. Vai pitäisikö? Viimeisiä päiviähän nämä ovat, jäähdyttelyä siis...

Sain toki aamulla aikaiseksikin jotakin. Olen tähän asti antanut naapureitteni käyttää avointa langatonta verkkoani nettailussa hyväkseen. Nyt on elämä toisin. Verkko on salattu. Tokihan naapurit voisivat sopivalla summalla ostaa käyttöoikeuden verkkooni ;)

Ja soihan se ovikellokin. En koskaan avaa ovea, jos en tiedä, kuka sieltä on tulossa. Nyt minua hämäsi se, että luulin postin tulevan. Olin hyvin vähäpukeinen, mutta ajattelin, ettei postimies siitä hätkähdä. - Juu, ei ollut postimies. Ovella seisoi kaksi pepsodent-hymyllä varustettua nuorta naista, kirkastetuin otsin ja käsissään Raamattu. Toinen heistä loihi katsomaan silmiini (toisesta naisesta en tiedä, mihin katseli) ja nosti nahkaisen KäännyttäjäRaamatun näkökenttäni tasalle ja sanoi: "Saanko lukea sinulle yhden jakeen Raamatusta?". - "Et saa", minä vastasin ja löin oven kiinni. Samalla muistin, että tiivisteet pitää uusia. Oli sen verran kova kolahdus.

Postia ei tullut koko päivänä. Huoltoyhtiön kuriiri pudotti kuitenkin neljän kuukauden ajalta olevan sähkölaskun postiluukustani. Sähkön sanotaan olevan kallista. Oma laskuni tuolta ajalta on 20,65.

En pitäisi sitä kalliina. Siksi se on päivän hyvä uutinen. Ehdottomasti.

Tänään aamulla sain soiton. Töitä olisi tarjolla ensi vuonna 6-11 kuukauteen.

Vastasin kutsuun myöntävästi. Nykyisen ja tulevan työn välissä vapaata lähes 2,5 kuukautta. Ehtii nollaantua nykyisestä ja kerätä voimia tulevaan.

Minä olen pätkätyöläinen - se on siis oma valinta. Kateellinen ei kannata sinänsä olla. Tarkkaan pitää elää silloin kun on töissä, että voi vetää henkeä ja saada syödäkseen toisinaan muutakin kuin ravitsevaa Elovenaa.

Mutta hyvää tämä tekee minulle ja toivottavasti rakkailleni - hyvää sydämelleni ja sielulleni.

Nyt matkaan!

Tänään olen lähdössä matkalle menneisyyteen. Lapsuuden maisemiin, hautajaisiin. Elämän rajallisuus on läsnä yhtä lailla kun syksy on nujertanut kesän. Elämän rajallisuuden kanssa on kuin syksyn seurausten kanssa: odottelee uutta kevättä ja uutta elämää. Tietää ja haluaa uskoa, että sieltä se tulee...

Loman jälkeiset päivät ovat olleet työteliäitä ja voimia vieviä. Tuntuu ihan siltä, kuin kyseessä olisi loppurutistus. Enää ei oikein jaksa innostua mistään tulevasta, vaan jäähdyttelee ja järjestelee viimeisten viikkojen töitä. Tässähän on olo kuin Johannes Kastajalla: tien valmistaja. Minun(kin) jälkeeni tulee paljon patevämpi heppu hoitelemaan näitä hommia!

Hänen kengännauhojansa kyllä voisin solmuista vapauttaa, mutta selkä ei taivu - eikä vissiin ylpeys anna periksi ;)

Radio Suomesta on viimeisen viikon aikana tullut nostalgista musiikkia 60-70 -luvun Suomesta. Aah... Taas hairahtuu kuvittelemaan, että ennen kaikki oli paremmin. Mutta ruoho oli ainakin vihreämpää - oikeasti myös aidan toisella puolella? - Vai oliko, toverit?

Kävin parturissa eilen. Olen käynyt hänellä ainakin 15 viimeistä vuotta. Pääsääntöisesti kerran kuukaudessa. Pitkien taukojen aikana annan toki hiusten kasvaa (kun vielä kasvavat)... Se on jonkinlaisen vapauden merkki. - Niin, parturini on parinkymmenen vuoden ajan viettänyt lomansa tietyllä Kreikan saarella. Toisinaan koko kuukauden lomansa. Jäin ajattelemaan, että miltä sellainen tuntuisi. Kun on asiakaspalvelussa pienessä kaupungissa, voisi olla hyvä aina lähteä samalle pienelle saarelle - kerta toisensa jälkeen. Samalla oppisi tuntemaan saaren ihmisiä, kulttuuria ja uutta kieltäkin.

Ei ole vielä myöhäistä. Toivottavasti ei.

On lähdettävä töihin. Illalla junaan ja huomenna olen taas keskellä sitä Lapin Kansaa - josta joskus aikaisemminkin kirjoitin ja johon itsekin kuulun. Surullinen matka sinänsä, mutta ehkä myös jotakin uutta, positiivisempaa.

Aurinkoisia syyspäiviä!

Tulihan se sieltä! Sekä putkimies että putkinainen - vaikka ei kai niitä saisi varmaan sukupuolen mukaan erotella. Syytetää pian jonkinasteisesta syrjinnästä.

Putkissa kulkee taas ja rakkokin on tyhjentynyt. Fiikus säästyi uudenlaiselta lannoitekokeelta. - Putkimieheltä kuulin tänään,että taloon suunnitellaan sekä putkistoremontteja että ikkunaremontteja. Hallitus riitelee keskenään ja hinnat nousee. Mutta sitten kun remontti alkaa, lähtee hänkin...

Tulin juuri uimasta ja kuulin jotakin ennenkuulumatonta - siis ainakin tavallaan. Wikken kulmilla soitteli mies säkkipillillä Jääkärinmarssia. Se oli hirvittävyydessä jotenkin myös humoristista. Enpä nähnyt kenenkään ohikulkijan avaavan kukkaronnyörejään tämän isänmaallisen teon yhteydessä.

Mutta kansainvälistyminen tuo mukanaan muutakin. Aamulla tummahko nuori mies halusi myydä minulle kultaisen kaulaketjun. Tyyli on sama kuin suurissa turistikeskuksissa... Aamulla siis ostoksille torin kulmille! Aitoa ei liene tarjolla - jos ei sitten ole varastettua - mutta kokemuksena mykistyttävä.

Sama kaiku on askelten...