Itketkö nyt - Tom Dooley?

Kolme viimeistä päivää on osoittanut, että minun osalleni on tullut työ venäläisten parissa. Ja tämähän tarkoittaa siis sitä, että on ryhdyttävä keskittymään kieleen...

Laiva oli lastattu venäläisillä ja eilisen Helsinginkeikan aikana tapasin muutamia. Tietysti tästä voisi jo hämmästellen kysyä: onko Suomi miehitetty?

No, miehitetty ja miehitetty. Ilman militaristista äänenpainoa voisi todeta, että tätä miehitystä ei kannattaisi ainakaan kaikinajoin vastustaa...

---

Risteily oli upea kokemus - ja uusien löytöjen kokemus. Se ei ole uutta, että kärsin herkästi matkapahoinvoinnista (tietysti olen kertonut siitä Seitsemän saaren kierroksesta Kreikassa, jonka aikana makasin selälläni kannella ja yritin kuunnella opasta. Aina kun se purtilo pysähtyi lähelle rantaa, uin ja tasasin pahoinvointia. Yhdenkään saaren nimeä en muista.). - Laivan lähdettyä Maarianhaminasta keinunta alkoi. Onneksi olin saunassa ja porealtaassa. Porealtaan vesi keinui samassa tahdissa ja annoin itselleni luvan keinua siinä. - Ja kas kummaa: vältyin ärhäkältä oksennusreaktiolta.

Ja tuo äskeinen onnistui hyvin niin kauan kunnes tunsin toisen ihmisen jalat omiani vasten eivätkä ne ottaneet irrotakseen. Mutta se taitaa olla toinen tarina se.

---

Risteily oli onnistunut lepohetki. Tuttuja en siis juuri nähnyt. Ja kun olin eilen aamulla kotona, huomasin kantavani mukanani viiniä. Nyt keittiössäni odottaa viisi litraa viiniä - juotavaksi. Minä en sitä juo. Taidan viedä naapurin pojille uudenvuodentervehdyksenä.

---

Eilen päivällä innostuin lähteä retkelle Helsinkiin. Miellyttävä reissu sekin (da). Perinteisiä kulttuurikohteita tuli katsastettua. Ja tulin jopa ylipuhutetuksi. Minun piti lähteä kotiin jo alkuillasta. No, heräsin tunti sitten. Se johtui taas siitä, että olin kotona aamulla 6:15. Mutta kuten kerroin - jos sydämelle annetaan työ venäläisten parissa, rautaa on taottava niin kauan kuin se on kuumaa. - Joo, vieläkin polttelee :(

---

Nyt on lähdettävä kaupungille. Olo on vain orpo. Mihin kahvilaan nyt menisi juomaan päivittäisen kahvinsa ja lukemaan lehdet? Café Thalia on historiaa - ollut lauantaista alkaen. Ehkäpä Foijaan. Pitää perehtyä asiaan tänään - ja muistaa samalla hakea kengät suutarilta. Tamssiaiskengät ovat tarpeen tämän illan liukkailla parketeilla.

Kiitos Ranneliikkeen ystävät tästä vuodesta! Menestystä vuoteen 2008!

Jälkiä rikoksesta eikä mistään siihen viittavasta enää ole. Aamulla varhain pyykkikone teki "selvää" kaikista lomavaatteista ja nyt ne roikkuvat silitettyinä hengareissa odottamassa seuraavaa tilaisuutta.

Tämä rikos toki kannatti ;) Tällä mennään monta kuukautta - lämpimästi muistellen. Tuoksuja vaatteista ei enää tavoita, mutta muitakin keinoja on - onneksi.

Kävin joulun viimeisillä kahveilla ja söin joulun ensimmäiset joulutortut. Maistuivat hyvältä (ne kaksi), mutta ei enää sitäkään sorttia. Ensi viikolla alan jo etsiskellä pakastealtaista mämmiä. Näihin aikoihinhan sitä tulee myyntiin. Suosittelen.

Uimassakin kävin. Tai siis saunassa. Tuntui hyvältä pitkästä aikaa istua ihan rauhassa saunassa ja tavata tuttuja. Jutut eivät olleet juuri muuttuneet viime näkemästä, mutta kukapa sitä olisi oikeasti odottanutkaan. Elämä tuntuu siellä(kin) menevän samoja latujaan.

Nukkumaan pitää ryhtyä. Aamulla lähden risteilylle. Viimeinen spurtti ennen ensi viikon tiistaita ja töitten alkamista. Johan tässä on tullut toki laiskoteltuakin. Elämään tulee ryhtiä! Otin ensiaskeleen tuohon uuteen elämään ostamalla kalenterin ensi vuodelle. Kaksi merkintääkin jo tein - muodon vuoksi. Olen aivan varma, että sitäkin kalenteria täyttää enimmäkseen joku muu puolestani.

Sänky todella houkuttelee! Toivottavasti sateen ja tuulen äänet ovat aamuksi kaikonneet. Kärsin matkapahoinvoinnista enkä tahdo maata vuorokautta pimeässä. Tai no, jos jossakin vaiheessa voisi saada jonkun makaamaan siihen viereen (henkiseksi tueksi, sitähän tietysti tarkoitin)...

Mutta saahan sitä toivoa. Ja siihen se aina jää.

Joulun suunnitelmat muuttuivat viime hetkellä. Olenkin viettänyt "yksinäisten" joulun. Maalle lähden huomenna Tapaninpäivänä.

Olen nauttinut! Jääkaappi täynnä ruokaa (johon en ole vielä edes koskenut), hyviä kirjoja ja elokuvia. EIlisen aaton käytännössä makasin sängyssä. Nettailin, luin ja söin suklaata. Illaksi sain itseni yömessuun. Teki hyvää koko kropalle.

Tätä minun ei pitäisi sanoa: jotenkin kuitenkin nautin suunnattomasti ajatuksesta, että joulu on jo ohi! Valitettavasti se ei vähennä arkipäivän väenpaljoutta. Keskiviikkonahan alkanevat alennusmyynnit. Ihmiset haluavat tulla taas kauppoihin kuluttamaan aikaansa. Kaikille yksinäisyys ei ole hyvä asia, toisin kuin minulle. No, työni puolesta saankin sitten tavata ihmisiä ihan liiankin kanssa. [Kalenteri kertoo, että viikon päästä olen taas töissä.]

Edessä on vielä keikka Tukholmaan - erinomaisessa hytissä ja ilmaiseksi ;) Jotakin hyötyä täytyy olla suhteista - eikö vain? Toivottavasti puoli Turkua ei ole kanssani samassa laivassa :(

Kerroin, että olen viettänyt jouluani kotona, yksinäisyydessä. Samalla minulla on ollut mahdollisuus osallistua kuitenkin ihmisten jouluihin ympäri maailmaa. Eilen kuuntelin radiota myös tuntikausia. Ihmiset lähettivät terveisiä mitä kummallisimmista paikoista maailmalta (Etelänapaa myöten). Samalla kun jouluterveiset tulivat rakkaille Suomeen, samalla kuulija sai käsityksen siitä, millaisessa maailmassa joulua vietetään. Ja näyttää suomalainen osaavan ;) Vaikka olisi 30 astetta lämmintä ja kesä, suomalainen saa loihdittua laatikot ja kinkut pöytään. Joulu syntyy siis tutuista jouluruuista ja muutamasta joululaulusta...

Tätä joulua viettäessäni minulle on syntynyt vahva tunne ja toive siitä, että jos ensi joulu vielä tulee, haluaisin viettää sen ulkomailla. Jos nyt toivoa saa: kolmisen viikkoa jossakin lämpimässä ja uudeksi vuodeksi takaisin.

Radiossa alkaa Kuusamon Paanajärvi-seuran joulujuhla. Siirryn sitä kuuntelemaan. Onhan Kuusamo lapsuuden naapurikylä ja riiauspaikka ;) Paanajärvi jäi sodassa Neuvostoliitolle, mutta ihmiset viettävät vielä juhlia, vaikka väki on iäkästä. Kansantaitelija Akseli Gallen-Kallela maalaili juttujaan myös noista maisemista.

Nyt kuulolle! Lepo jatkukoon!

Kotona ja vaiherikas matka on historiaa. Matkan olisi voinut ottaa lähes hiljaisuuden retriittinä, vaikka minulla olikin matkaseuraa.

Olo tuntuu hyvältä. Oli rentouttavaa maata kuumaa hiekkaa vasten ja antaa auringon(kin) hyväillä vaaleata ihoa. Kielten sekamelska ympärillä ei häirinnyt. Kuten aikaisemmin kerroin, joulu oli kaukana. En edes eksynyt laulamaan joululauluja, vaikka mahdollisuus olisi ollut kahteen kertaan.

Päivisin rannalla loikoillessa ja (alus)kasvillisuuteen perehtyessä törmäsin mielenkiintoiseen seikkaan. Seksi oli läsnä kaikkialla. Ihmiset olivat vapautuneet arjen estoistaan ja katsoivat, että kaikki oli mahdollista. Ja kyllähän sitä monenlaiseen viritelmään tulikin törmättyä. Mutta mihinkään sellaiseen mannermaiseen uutuuteen tällä saralla en törmännyt - siis sellaiseen, josta en olisi jo täällä Suomessa kuullut. Olemme siis ajan tasalla.

Oikeasti seksin vahva läsnäolo alkoi pian häiritä. Eroottisuus, rohkeakin flirtti tekee hyvää sielulle ja ruumiille, mutta ei se, että viritelmät työntyvät suoraan syliin(kin). Onneksi tuota eroottisuuttakin oli paljon ;) Ketäpä ei lämmittäisi, kun nuoret miehet iskevät silmää tai lähettävät lentosuukkoja? ***huokailee ja pitää pitkän tauon***

Flirttiä toivoisi myös suomalaiseen arkeen. Ei kai se voi olla kiinni siitä, että päällä on paljon vaatteita. Jostakin muusta kai se nousee kuin niukasta pukeutumisesta.

---

Kävin tänään kaupassa. Ihmisiä oli paljon, aivan liikaa. Onneksi tiesin, mitä tarvitsen. Oli aivan erilainen tunne nyt, kun tästä joulun "hulinasta" tarvitsee kärsiä vain tämän yhden päivän. Huomenna Suomi hilljenee - ja tuossa vieressäkin oleva lähiökapakka hetkeksi. Voisinpa ensi vuonna toimia samoin. Mutta se riippuu pankkitilin saldosta ja työtilanteesta. Tai ainahan voi tinaa valaessa toivoa rikasta rakastajaa...

Pitäisiköhän sitä olla fiksu ja osoittaa, että elämää on myös netin ulkopuolla ;) -- ja siis olla poissa blogista pari päivää. Siksipä, hyvät ranneliikkeen ystävät, hyvää ja levollista Joulua! Uudesta vuodesta on vielä paha mennä mitään sanomaan....

Ai niin, en tiedä kuinka moni teistä saa joulukortteja. Minä en ole vuosiin lähettänyt. Tänä vuonna sain kaksi. Huomenna sitten urakoidaan puhelimella. Operaattori tuli höveliksi ja lupaa huomiset viestit sentin kappalehintaan. Nyt raskii lähettää viestin niillekin, jotka muuten on ohittanut...

Nyt keskittymään Kansanradion uusintaan. Lepoa siis!

--

Sori, tulin vielä ;) Otsikko johtuu siitä, että Finnairilla on ollut pikkuisen ongelmia lentojensa kanssa. Aamulla katsoin kentällä hieman ärtyneitä ihmisiä. Kone Thaimaaseen oli jo silloin arvioitu myöhästyvän kolmisen tuntia... Ja kun lomalle haluaa, ei jaksa oikein odotella kentällä...

Rannalta kävellessäni törmäsin rantabulevardilla valkoiseen enkeliin. Väsyneenä hän oli istahtanut kiveykselle, tuijotti apeasti eteensä, toisessa kädessä tupakka ja toisessa oluttuoppi.

Oli tienaamassa leipäänsä. Koossa näytti olevan vain muutama euro. Se panee mielen apaattiseksi, jos kyse on leivästä.

Seiso siinä kiveyksellä tunteja, auringon paahteessa, valkoisella värillä maalattuna. Ja rahaa ei tule.

Lähtö kotiin alkaa häämöttää. Osin surullista, mutta kotiin on mukava palata. -Kaipaan rakkaitani.

Mutta lähin "kaipaus" tulee vatsasta. On illallisen aika. Etsimään siis hyvää ravintolaa.

Kävin juuri suomalaisessa ravintolassa. Sain peräti alkoholittoman oluen - joskin kiskurihintaan. Maksoin oluestani (2,5 dl) 3 euroa. Eilen toisaallta maksoin samasta 1,80.

Tämä käynti laskettakoon velvollisuuskäynniksi. Samalla kun join, piti pelätä tanssilattialle joutumista. Minähän olenkin varsinainen parkettien partaveitsi. Ei enää =)

Makasin päivän auringossa. Huomenna lepään, sillä on luvattu sadetta. On siis lukemisen aika. Ihokin kaipaa lepoa.

Ja illalla uskaltaudun saunaan - jossa saa hierontaa. Tuntuu jo nyt hyvältä!

Minulla oli aikanaan oppilas (silloin 4.luokkalainen), joka opetti minulle otsikossa mainitusta laulusta sen version, jossa kerrotaan kuinka "joulupukki hirtettynä ompi kuusen oksilla".

Reilut 20-vuotinen tuo laulun opettanut Jussi (nimi muutettu) ajoi ojaan kolme kilometríá ennen kotiaan ja menehtyi. Olen useasti käynyt hänen haudallaan - jossa nyttemmin on toinenkin nimi. Veli kuoli vuotta nuorempana häkään. Surullista, kovin surullista!

Mutta tuohon Jussiin. Tuo joululaulu toi hänet ja hänen perheensä mieleeni kun näin kaksi hirtettyä joulupukkia. Jollakulla toisellakin on samankaltainen käsitys joulusta kuin minulla.

Niin, täällä on sellainen villitys, että seinillä ja parvekkeilla roikkuu noita pukkeja koteihin menossa (pussit tietysti pullollaan).

Joku oli protestiksi mennyt astetta pitemmälle.

Päivä meni rannalla leppoisasti. Tutustuin sympaattiseen skottiin. Se lienee tämän päivän kalenteriluukku. Tämän päiväisen kokemuksen myötä huominen jännittää. Tokkopa saan unta.

Lähdin ostamaan kakkua. Nyt on kaiketi parempi mennä ostamaan se ja nauttimaan iltakahvista...

Tänään näin auringon kaksi kertaa ;) Mereltä tullut tuuli toi mukanaan pilvet ja sadettakin.

Lämpöä se ei kuitenkaan laskenut - ei ulkona eikä sisällä minussa.

Lämmintä on pilvistä huolimatta ollut. Näkymien kuvaamiseen ei puutteellinen sanavarastoni ei riitä. Tämän päiväinen joulukalenterini luukku sisälsi yllätyksen.

Mitähän huomenna onkaan luvassa?

Nyt baariin ;)

Elämää ei juuri kentällä vielä ole. Meitä on vain muutama, jotka odottavat Suurten Porttien avautumista. Edessä toisenlainen maa - ei ehkä ihan Luvatun maan veroinen, mutta toivottavasti ainakin kaikuja Paratiisista.

Eikö Paratisissakin oltu kuin Nudistileirillä, hädin tuskin pieni viikunanpuulehti peitti kaikkein pyhimmän paikan.

Minä en taida käyttää sitäkään. Aion ottaa vastaan kaiken sen auringon jonka voin vain saada...
---
Minua on kopeloitu! Tavarani myös tarkastettu kolmeen kertaan. Nyt juri on sellainen tunne, kuinolisin Suuri Rikollinen. Myönnettäköön, että kärsivällisyys oli koetuksella :( Ja kaikki tämä tarkastus aivan turhaan. Kaikki oli sittenkin aivan oikein..

Niin, ja juuri tuli tieto, että lennon lähtö viivästyy ainakin kolmella tunnilla :(( Taidan lähteä pelaamaan korttia venäläisten nuorukaisten kanssa, jotka kanssani odotavat pääsyä pois... Ajallisessa merkityksessä tietenkin.

Mutta voisihan sitä kokeilla asua kentällä seuraavat kaksi viikoa. Poissa kotoa, lomalla ;) Ja pikku hiljaa sentään näkymät paranevat.

Laatusikareita on jo hankittu. Toinen tarina on se,missä on sytkärini tällä hetkellä, Se kun ei kuulunut laillisten tavaroitten joukkoon. Mutta ainahan näitä voi imeskellä.

Hyvää matkaa teillekin!

Sain ensimmäisen joulukortin - minä, joka en ole vuosiin lähettänyt ensimmäistäkään. Enkä lähetä tänäkään vuonna. Minä yritän olla moderni ja lähettää jouluaattona tekstiviestejä kuusen valossa. Se on jotenkin niin herkkää ;) Siinä on jotakin ensimmäisen joulun tunnelmasta - varmaankin?

Päivän suururakkakin valmistui. Pyykit on silitetty. Nyt olen saanut matkavalmistelutkin vauhtiin. Kaikki tavarat on kerätty olohuoneen sohvalle ja siitä ne pitäisi huomenna ensin vähetä ja sitten muutamien vaatekappaleiden löytää tiensä myös matkalaukkuun. Nyt alkaa pikkuhiljaa kasvaa lämpöisten päivien odotus kasvaa - niin, ja niiden kiihkeitten öitten. [Tunnustan jo nyt: menevät nukkuessa ja paremmasta onnesta haaveillessa.]

Toivottavasti en vie mennessäni epävakaita säitä. En haluaisi hankkia talvirusketusta kotisolariumissa...

No, ei se aurinkokaan, mutta irtiotto täältä! Sitten taas jaksaa - mitä jaksaa.

Saunaparlamentissa jatkettiin tänään arkisten keskustelujen sarjaa. Ei siis mitään uutta auringon alla :(