Itketkö nyt - Tom Dooley?

Oli mukava istua eilen Kallion kirkossa Sateenkaarimessussa! Väkeä oli liikkeellä kirkollinen, puhutteleva saarna, mukaansavievä musiikki ja erityisesti kohtikäyvä, ajassa liikkuva esirukous sykähdytti ;) Ja ehtoollisella käynnin juhlaa ei voita mikään.

Kotiin tullessani mietin, miksi Sateenkaarimessussa on erityinen, itseäni joka solulla puhutteleva tunnelma. Olennaisimmaksi syyksi arvelen se, että siellä olen omieni joukossa, armahdettujen joukossa - tasavertaisena.

En malttanut jättää omaa prideäni vain tuohon tapahtumaan, vaan jatkoin sitä siihen tyyliin, että huomasin olevani piknikillä Temppeliaukion kirkonmäellä klo 6 aamulla. Silmiänikään en ummistanut ennen tuota tapahtumaa ja kun juhlat jatkuivat yksityiskodissa vielä päivällä, ei liene ihme, että nukuin äsken koko junamatkan...

Sänkyyn olen menossa tästä suoraan. En kuitenkaan yksin, vaan uusien unelmien kanssa, jotka ehkä joskus tulevat vielä lihaksi ;)

Oli mukava istua baarissa ystävien keskellä! Mukavia juttuja, nuorta rakkautta, kauniita lauluja ;)

Tänään myöhemmin Helsinkiin. Pride-juhlat kutsuvat. Aloitan juhlinnan osallistumalla sateenkaarimessuun Kallion kirkossa. Sen jälkeen paikallisten ystävien johdattelemina "lääpän jäljille"! [lappilainen sanonta]

On opetettu, että elämässä on oltava tavotteita. Aion siis kuitenkin nukkua yöni kotisängyssäni, kotoisten äänien ja tuoksujen (hajujen?) ympäröimänä.

Nähdään Helsingissä!

Täällä sitä sadetta kuunnellaan ja juodaan kaksin käsin viiniä!

Tuli viinipuolloa avatessa nuoruus niin lämpimästi mieleen. - Olin lukenut päivänä muutamana jutun, että viinipulloissa on siirrytty kierrekorkkeihin. Eipä siis käynyt mielessäkään kun ostin pulloni, että siinä voisi olla korkki...

Ja kun on korkki ja kun ei ole avannut sellaista viinipulloa vuosiin, niin siitähän sukeutui mielenkiintoinen kotileikki (ihan yksikseen): "Kyllähän minulla piti olla sellainen korkinavajaa jossakin... Mihinhän minä sen olen laittanut..."

Ja kun leikki jatkuu puolisen tuntia, alkaa nuoruusmuistoja soida korvien välissä yhtä aikaa ärtymyksen kanssa. - Aikuinen mies, etsi käsiisi terävä piikki ja yritä kaivertaa korkki irti. Joo, löytyi, vaan oli työlästä. Sitten muutoin kaivamaan kunnes korkki murusineen hulahtaa sisälle pulloon.

Teesiivilän minä löysin heti, vaikka en sitäkään ole vuosiin käyttänyt.

On tässä kaadeltu viiniä siivilän kautta lasiin. Väliin on tungettu piikki, jolla olen yrittänyt estää pullon sisällä olevan korkin muodostamasta patoa Jumalan viljan lähes parhaalle muodolle. Eihän se sinne kuulu...

Kiroilisin nyt, mutta tiedän saavani siitä palautetta, joten menen nyt parvekkeelle ja teen sen. (Hermo)sikarinkin polttaisin, jos olisi...

Muutakin tekisin vielä näin yön tunteina jos vain olisi mahdollista...

Hyvää yötä!

Kun nukkuu onnistuneesti puoleen päivään asti, koko päivä tuntuu jäävän kovin lyhyeksi. Eipä silti: lomalla on hyvä olla jouten, vailla mitään suunnitelmia.

Kävin VakioCaféssani. Luin lehdet ja kiertelin alennusmyynneissä. Juutuin kirjakauppaan. Niin paljon mielenkiintoisia kirjoja - itse asiassa liikaa: en osannut päättää, mitä ensi sijassa haluaisin. En ostanut mitään. Ehkä huomenna - Palanen Oscaria.

Vaatekaupoissakin kiersin, mutta ihmisiä oli liikaa lähes ahdistukseen asti. Ja mihin sitä ahdistunut pakenee: viinakauppaan. Löysin uuden alkoholittoman viinin, jota täytynee tänään kokeilla.

Saunan jälkeen voi istua parvekkeella, lukea ja maistaa tuota amerikkalaisten ihmejuomaa(?).

Yksi ystäväni lähetti viestin. Kertoi kuinka tällainen sateinen, harmaa sää masentaa.

Säänkin kokeminen on yksilöllistä. Nautin sateesta ja sen tuomasta kosteudesta.

Sade - mikä ihana tekosyy olla kotona ja odottaa jos vaikka ovikello soisi...

Kovin myöhään ei olisi syytä syödä päivän ainutta lämmintä ateriaa. Söin eilen klo 18:n jälkeen ja menin sen jälkeen hetkeksi lepäämään. Kummallista: suljin silmäni hetkeksi ja kun avasin ne, viisarit olivat siirtyneet klo 23:n kohdalle. Käsittämätöntä.

Virkeänä on mukava olla, mutta ehkä mieluimmin päiväsaikaan. Onneksi kulttuurikotikaupunkini tarjoaa virikkeitä myös öisin =))

Herätys tähän aamuun ei sitten ollutkaan mieluisampia. Exäni menneisyydestä soitti. Puhelu oli sen lyhykäisyydessään jäätävä (ja herätti kyllä nopeasti). Hän ei käsittänyt, että en ole antanut hänelle anteeksi tekemisiään. Eikö vielä voisi...

Hän on aina ymmärtänyt tämän anteeksiantojutun (parisuhteessa) väärin. Anteeksianto ei aina tarkoita sitä, että voidaan aloittaa yhdessä, puhtaalta pöydältä - lähes niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joiltakin sen saattaa onnistua. Minulta ei.

Annoin anteeksi - ja toivotin hänelle hyvää loppuelämää. Se elämä ei ole minun elämääni - ei miltään osin.

Eräs tuttavani kertoi minulle millainen minä olen. Hän kertoi sen sillä perusteella, mitä hänelle oli minusta kerrottu.

Kertomus oli lyhyt - sanoisinko nyt tässä luojan kiitos. Se sisälsi kolme kohtaa:

1. Olen ollut nuorena viina- ja karaokehakuinen.
2. Olen saanut potkut työpaikalta viinan vuoksi.
3. En juo enää, koska en enää pysty.

Samalla kun tämä yksi hyvänpäivän tuttuni kertoi nämä minusta kuulleet asiat kauniit silmät sädehtien, vieressä ollut pitkäaikainen ystävni katsoi vuoroin häntä, vuoroin minua ja kysyi: "Kenestä se puhuu?"

Nauroin tuolle jutulle katketakseni - vaikka ei ehkä olisi pitänyt. Ainahan meistä tarinoita liikkuu. Itse kuulun niihin, jotka mielelläni lisään itsenäni koskeviin tarinoihin. Se on osa lappilaista tarinankertojaminääni.

Mutta korjattakoon kuitenkin varmuuden vuoksi muutama virhe tuossa esittelyssäni:

1. Karaokehakuisuuden myönnän mielelläni. Viinaa maistoin ensimmäisen kerran reilut parikymppisenä ja "join" sitä säännöllisen epäsäännöllisesti nelisen vuotta elämässäni.

2. Koskaan en ole saanut potkuja työpaikalta - en viinan enkä muun syyn vuoksi. Kaksi kertaa olen itse sanonut itseni irti, kun totesin, ettei "tämä paska tästä muuksi muutu". - Tilanne sinänsä oli nautinnollinen molemmilla kerroilla. Siinä tuli sellainen itsenäisyyden tunne.

3. Miksiköhän siihen, ettei juo viinaa (alkoholia) pitää tässä kulttuurissa olla aina joku dramaattinen syy? Miksi ei voi vain olla juomatta? "Tämä ei ole mun homma." Mieluummin näen ja koen sekä muistan enemmän baari- yms. illoista.

Tältä osin siis taidan olla aika tavanomainen, tylsä ihminen. No, onneksi se on vain pintaa.

Hymyillään, kun kohtaamme kävelykadulla ;)

Ylitin itseni tänään: tein eväät ja menin piknikille luonnon helmaan.

Yllättävän hyvältä maistui ja olo oli kaiken puolin täyteläinen kotiin palatessa.

Jumalan kiitos - huomenna on jo maanantai!

Aattoateria tuli syötyä patiolla: raikasta salaattia, uusia perunoita, ripaus oikeata voita, suolaa...

NYT-liitteestä liianki osuva lainaus:

Juhannuksena moni näkee tulevan leskensä seisoessaan keskiyöllä humalassa veneessä vetoketju auki.

Kaikenkansan tietosanakirja Wikipedia tietää ainakin muutaman olennaisen taian, joita lienee voi hyödyntää myös sinkkuelämää kaupungissa viettävät poikamiehet (yksi taioista on mukaelma):

Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison.

Jos juhannusyönä liikkui metsässä, saattoi joskus nähdä virvatulen palavan. Sen alta löytyisi aarre.
Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.

Iivananpäivää (= juhannus) vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt vierittelivät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rupeaisivat heitä armastelemaan.

Kun juhannusaattoyöksi panee sitomattoman vihdan tyynynsä alle, näkee tulevan puolisonsa yöllä sitovan sen.

Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.

Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan.

Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan ihan alasti, ainoastaan olkiside vyönä.

Jos juhannusyönä poika lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään.

Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen.

Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.

Tulevan sulhon voi nähdä, jos kello 12 juhannusyönä kiertää saunan kolmesti ja katsoo sitten luukusta sisään tai kurkistaa alastomana lähteeseen. Jos turvaudut saunatemppuun, varaa sulholle jokin lahja, sillä muuten pahat voimat uhkaavat.

Mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sillä suunnalla oleva talo saisi pian naitettua tyttärensä.

Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.

Joo, onhan tässä toisinaan tullut alasti juostua vaikka missä, mutta ajoitus on ilmeisesti ollut väärä kun...

Torille ostamaan vielä uusia perunoita ja kotimaisia mansikoita - sitten voi lähteä Jussin juhlien viettoon!

Martin kertoikin, että varsinainen Juhannus onkin 24.6. Ja (muu) vanha kansa muistaa vielä sen hyvin. Vuoteen 1954 juhannusta vietettiinkin aina 24.6. riippumatta siitä, mikä viikonpäivä oli kyseessä. Seuraavasta vuodesta ruvettiinkin justeeraamaan juhlaa lauantaiksi. Sen sopimuksen mukaan Juhannusta vietetään 20.-26.6. ajanjakson välillä olevana lauantaina.

Niin tai näin, mukavaa ja kaikinpuolin antoisaa Juhannusta! Varmuuden vuoksi sitä voi viettää nyt useamman päivän peräkkäin - aatosta alkaen aina maanantaina aamun asti.

Ja muistakaa juhannustaiat ;)