Tulin juuri baarista. Se on pitkiin aikoihin poikkeuksellista, mutta Sao Paolon formulakisojen jälkeen kotiin jääminen olisi ollut mahdotonta ;)
Katsoin kisat täpötäydessä kotibaarissani Mallaskukossa. Samalla kun katsoin kisaa, katselin myös ympärilleni. Miehiä, raavaita miehiä tupa täynnä. Ja voi niitä tunteenpurkauksia ja myös hiljaisuutta Maamme-laulun aikana.
Jäin ihmettelemään, kuka katsoo kisoja enää kotona (yksin), jos voi katsella niitä tuonkaltaisessa tunnelmassa, vieri vieressä, "reisi reittä vasten" =))
KaraÅkebaarissa pohdimme kisan jälkeen, kuka oikeastaan (homoista) seuraa urheilua. Yllättävän harvat. Itse asiassa eletyissä (mies)suhteissani en ole törmännyt kertaakaan urheilusta kiinnostuneeseen mieheen. Pitkäaikaisen ystäväni kanssa meillä oli tapana kierrellä erilaisia yleisurheilukisoja Ruotsissa ja Suomessa ja seurata samalla kukin tahollaan erilaisia urheilutapahtumia -- Ja viestitellä toisillemme erilaisista ennätyksistä ja muista poikkeuksellisista tapahtumista urheilun saralla. Hänen kuolemansa jälkeen olen tämän harrastukseni kanssa jäänyt yksin :(
Mikä urheilussa sitten kiehtoo? Toisin kuin yleensä luullaan, kyse ei ole upeavartaloisista miehistä ja naisista. Esteettisesti toki urheilu on nautinnollista. Mutta en jaksa lakata ihastelemasta ihmisiä, jotka uhraavat aikansa (ja jotkut jopa terveytensä) ylittääkseen omia rajojaan.
Kunpa osaisin laittaa itseni likoon omissa arkisissa ympyröissäni, kehittää itseäni ja joskus jopa yllättää itseni positiivisesti, rajojani rikkoen ;)
ÅkeBaarissa oli mukava vaihtaa myös kuulumisia harvemmin nähtyjen kavereitten kanssa. Siksikin kello on paljon - ja rahaa kului peräti yhden siiderituopillisen verran.
Edessä kaksi vapaata - eikä mitään aikatauluja. Voiko sitä tässä nyt mitään muuta vaatia. Nyt voi tarkkaan analysoida Interlagosin kisan vaiheet ;))
Hyvää alkavaa viikkoa!