Päivän aikana kävelin edestakaisin kotikaupunkini katuja. Viimeiseltä keikalta tullessani tulin läpi Samppalinnanpuiston.
Olipa kaunista! Voi sitä värien loistoa! Monet olivat lähteneet liikkeelle kameran kera vangitakseen jotakin tuosta näystä. Eräällä saarekkeella oli kuitenkin joku, jolla ei ollut kameraa. Ketunpoikanen istuskeli kivellä ja katseli ympärilleen. Lienekö ahdistunut tuijotteluista ja pakeni paikalta. Toivottavasti selviää hengissä avarammille teille.
Syksyn tuleminen ilmeisesti yllättää ;) Istuskelin juuri parvekkeelle ja katselin lähes pimeää kaupunkia. Kadun toisella puolella on suuri kerrostalo. Monien asuntojen ikkunoista loisti kirkas valo. Aika monessa kodissa ei vielä ole huomattu sitä, että nyt jo kannattaisi vetää verhot ikkunan eteen.
Eipä silti. Iltapalaa oli mukava syödä parvekkeella ja katsella elämää kadun toisella puolella. Paljon mukavaa nähtävää.
Mutta siitä huolimatta ehdotan, että verhot vedettäisiin jo kiinni. Ettei tule liian mielenkiintoista nähtävää kaikelle kansalle. Siis sellaista, joka saattaisi harmittaa jälkeenpäin asianosiaisia...
Mukavaahan se on, että naapurissa on (intiimiä) elämää - kun itsellä ei ole ;)
