Itketkö nyt - Tom Dooley?

Ollin tänään pitämässä luentoa, jonka aiheen sain perjantaina. Aikaa luennon valmisteluun oli ihan riittävästi.

Kun aloitin aamulla ja kerroin luennon aiheen, osanottajat kertoivat, että ko. aiheen luento oli pidetty jo eilen. Kenessä vika? Ei luennon aiheen antajassa eikä (yllättävää kyllä) minussa. Eilinen luennoitsija oli omin päin ottanut listasta sen, mikä oli tuntunut sopivan hänen intresseihinsä.

Nyt särkee vähän päätä. Johtuneekohan siitä, että neljä tuntia meni "luoviessa" uuden otsikon kanssa. Onneksi osallistujat olivat innostuneita ja siten keskustelevia.

Voi päänsärkyyn olla toinenkin syy. Minulle tarjottiin luennon välillä ruoka. Kasvissyöjänä sain kukkakaaligratiinia. Yäk! Syön kakkakuulia kerran vuodessa ja se kiintiö on perhepäivällisillä jo hoidettu.

Mitähän vielä on tänään tulossa? Tunnettehan sanonnan: "Ei kahta ilman kolmatta."

Tulin juuri baarista. Se on pitkiin aikoihin poikkeuksellista, mutta Sao Paolon formulakisojen jälkeen kotiin jääminen olisi ollut mahdotonta ;)

Katsoin kisat täpötäydessä kotibaarissani Mallaskukossa. Samalla kun katsoin kisaa, katselin myös ympärilleni. Miehiä, raavaita miehiä tupa täynnä. Ja voi niitä tunteenpurkauksia ja myös hiljaisuutta Maamme-laulun aikana.

Jäin ihmettelemään, kuka katsoo kisoja enää kotona (yksin), jos voi katsella niitä tuonkaltaisessa tunnelmassa, vieri vieressä, "reisi reittä vasten" =))

KaraÅkebaarissa pohdimme kisan jälkeen, kuka oikeastaan (homoista) seuraa urheilua. Yllättävän harvat. Itse asiassa eletyissä (mies)suhteissani en ole törmännyt kertaakaan urheilusta kiinnostuneeseen mieheen. Pitkäaikaisen ystäväni kanssa meillä oli tapana kierrellä erilaisia yleisurheilukisoja Ruotsissa ja Suomessa ja seurata samalla kukin tahollaan erilaisia urheilutapahtumia -- Ja viestitellä toisillemme erilaisista ennätyksistä ja muista poikkeuksellisista tapahtumista urheilun saralla. Hänen kuolemansa jälkeen olen tämän harrastukseni kanssa jäänyt yksin :(

Mikä urheilussa sitten kiehtoo? Toisin kuin yleensä luullaan, kyse ei ole upeavartaloisista miehistä ja naisista. Esteettisesti toki urheilu on nautinnollista. Mutta en jaksa lakata ihastelemasta ihmisiä, jotka uhraavat aikansa (ja jotkut jopa terveytensä) ylittääkseen omia rajojaan.

Kunpa osaisin laittaa itseni likoon omissa arkisissa ympyröissäni, kehittää itseäni ja joskus jopa yllättää itseni positiivisesti, rajojani rikkoen ;)

ÅkeBaarissa oli mukava vaihtaa myös kuulumisia harvemmin nähtyjen kavereitten kanssa. Siksikin kello on paljon - ja rahaa kului peräti yhden siiderituopillisen verran.

Edessä kaksi vapaata - eikä mitään aikatauluja. Voiko sitä tässä nyt mitään muuta vaatia. Nyt voi tarkkaan analysoida Interlagosin kisan vaiheet ;))

Hyvää alkavaa viikkoa!

Päivän uutinen tulee tänään maailmalta: "Kirjailija J.K. Rowling paljasti perjantaina, että Dumbledore on homo."

Nyt sitten pitää ryhtyä lukemaan Pottereita aivan uusin silmin ;)

Viimeiset työpäivät ovat poikkeuksellisen raskaita :( Kaikenlaista pientä sälää kerääntyy ja jotka on hoidettava. Kuten aikaisemmin kerroin, Pomo on ulkomailla. Kun menin perjantaina töihin, minua odotti pitkä lista "hoidettavia" ja aivan joutavanpäiväisiä paperihommia. Suunnitelma viipyä työpaikalla parisen tuntia vaihtui joksikin aivan muuksi.

Viikon päästä olen kuitenkin jo työni tehnyt ja lomalla. Yritän ehtiä Helsingin (homo)rikkaaseen elämään vielä lauantai-illan aikana. Äsken sain tekstiviestin, että eräs ystäväni on tuonut minulle matkoiltaan sikareita. Perinteetkin on sitten turvattu. Muutama sikari... Minua vaan häiritsee kovin se, että en ole keksinyt paikkaa missä voin niitä polttaa. Kotiparveke on kyllä lasitettu - mutta haluaisin tehdä sen ihmisten ilmoilla ja hyvässä seurassa ;)

No, mitäpä minä sitä paikkaa murehtimaan... Ei ole tiedossa edes hyvää seuraakaan :( Kaiketi?

Väsyneenä käyn ylikierroksilla. Siksi on ollut oikeasti hyvä, että en juuri ole kotoani tänään poistunut. Normaalisti yritän edes jotenkin harkita, mitä suustani päästän.

Väsyneenä pettää kontrolli. Tulee sanottua sellaista, mitä saattaa katua "lopun ikäänsä". Ja aina nuo sanomiset eivät ole ilkeitä - vaan lähes päinvastoin, liiankin kanssa ***punastuu***

Huomenna on jo perjantai. Pomo lähtee virkamatkalle ulkomaille. Valta ja kunnia on siirretty allekirjoittaneelle. Olen siis urani huipulla. Valitettavasti Pomolla on meno-paluulippu :( Mutta kyllä sitä muutamassa päivässä saa aikaan hämmennystä - joskin Pomo on pitänyt siitä huolen aina itse.

Nyt Väsyttää. Nyt tunnen itseni Yksinäiseksi. Antaisiko yö lohtua?

Eilen iltapäivällä tuli tumma Elisan mies. Tutki aikansa ja poistui. Lupasi tulla pian takaisin, jos ongelmani ratkeaa alakerrassa.

Ei ratkennut. Tuli vain tyly tekstiviesti. Perjantaina tulee Soneran mies eikä edes sisälle.

Laajakaistan kuntoon saaminen näyttää olevan työlästä. Elisan miehen valtuudet päättyivät käytännössä kotini oven ulkopuolella. Verkko, jota Elisa käyttää, on vuokralla Soneralta...

Tässä sitä eletään naapurin hyväuskoisuuden varassa.

Se on vanha asia, että kärsin unettomuudesta. Mutta sitä en ole ehtinyt vielä kertoa, kuinka nopeasti uni voi tulla - ja yllättää.

Eilen iltapäivällä tein lähtöä Helsingistä Turkuun. Aikaa junan lähtöön oli reilut kaksi tuntia (periaatteeni on ollut, etten maksa Pendolinovuorosta, joka maksaa yli 30 euroa suuntaansa). Aikaani kuluttaakseni ostin Asemaravintola Elielissä kupin kahvia ja vetäydyin takaseinustalle ajatellen siellä voivani olla rauhassa. Ja sieltä näkisi koko miljöön.

Laskin kahvikuppini pöydälle, riisuin takkini ja istuin itsekin. Päätin antaa kahvin hieman jäähtyä ja katselin ympärilleni. Heräsin vajaan tunnin päästä istualtani - kahvi jäähtyneenä edessäni. Kelloa katsoaessani totesin, että en jaksa odottaa toista tuntia, vaan maksoin Pendolinomaksun. Nukuin junassa, nukuin kotona - vielä tänäkin aamuna pitkään.

Nyt sillä ei ole väliä, saanko nukutuksi ensi yönä. Tärkeämpää on kokemus siitä, että uni tulee vielä - ilman kemiallisten aineitten myötävaikusta.

Muutoin on päivä mennyt Helsingin tapahtumia kerratessa, siivotessa, uidessa ja ruokaa laittaessa. Jossakin vaiheessa kuvittelin vielä, että lähtisin karaokea laulamaan.

Mutta ulkona sataa. Ja sisällä soi mainio musiikki. Radio Suomen puolella on Kadonneitten levyjen metsästys käynnissä. Musiikkia laidasta laitaan - pääasia kuitekin, että harvinaiusuuksia, minulle tuntemattomia.

Toisinaan on hyvä suositella tuttujen sijaan Tuntemattomia.

En ole koskaan ollut sinut näitten keltaisten kassien ja jumalattomien ihmismassojen keskellä. Pakko on vain jossakin vaiheessa kohdata.

Tänä aamuna kuulin, että nyt on tarjolla hieno kone: paidansilityskone ja mikä erinomainen hinta - 795 euroa. On muuten laatuvehje: ihan Siemens. "Kuka sitä aina haluaisi viedä paitansa puolisonsa silitettäväksi?" - Niinpä, mitenhän sitä tähän asti onkaan selvinnyt.

Toinen ärtymyksen aihe liittyy puhelimessa jonottamiseen. Oma langaton laajakaistayhteys lakkasi toimimasta eilen ja nyt kuulema laittomasti "lainaan" naapurin verkkoa. Odottelin 48 minuuttia linjalla. Ystävällinen henkilö oli toisessa päässä enkä vaivautunut valittelemaan pitkää jonotusaikaa. Työtään hän tekee - eikä hän päätä resursseista.

Sain puhelun päätyttyä tekstiviestin: vian korjaaminen vie 1-5 päivään. Niin kauan pitää olla varkaissa tai sulkea koko masina. Ongelma on vain siinä, että tarvitsen työkseni nettiyhteyttä kotona. Se on reklamaation paikka kunhan lasku tulee.

Niin, onhan tässä se mahdollisuus, että kun taloyhtiössä on viritelty digitelevisioyhteyksiä, niin jollakin lipsahti meisseli väärään koloon...

Joo, hullut päivät ja hullummaksi menee. Onneksi tulossa neljä vapaata. Niin, ja töitä ennen lomaa 9. Mutta niitähän me emme laske.

Kun tarkoin suunnittelee niin pieleen menee. Olin suunnitellut tämän päivän etätyöpäiväksi. Hiljainen, rauhallinen talo.. Viime viikolla ei olisikaan onnistunut, sillä kerroksen uusi asukas teki remontin kotiinsa, mutta ilmoitti siitä hyvissä ajoin. Oli helppo sopia aikataulut ja näyttäytyä työpaikallakin.

Vaan tänään aloittin seinänaapuri remonttinsa - ei minkäänlaista ennakkoilmoitusta. Varmasti ajatteli, että kaikki työtätekevät on kuin hän. Lähtevät aamulla ja palaavat illalla. Vaan ei mennyt oikein. Minä olisin tarvinnut nyt tämän ajan. Työpaikalle en kuitenkaan mene. Lähden kaupungille ja kirjastoon. Annan pojan porata niin paljon reikiä kuin sielu sietää.

Mitenkähän vuorotyöläiset kestävät elämää kerrostalossa?

Loma lähenee, 11 työpäivää ja sitten pitkähkölle lomalle. Ajatonta, lähes puhelitonta elämää. Vaan ensin on puserrettava nämä päivät. Mutta hymy levenee kyllä koko ajan...

Radiossa kerrottiin äsken, että tällä viikolla vietetään kaaliviikkoa. Siinä meille kaikille kokkikolmosille vinkki tämän alkuillan perhepäivällisille. Kaaliruokaa ja yllätys on valmis ;) No, saisi taloyhtiökin osansa - siitä hajusta meinaan.

Illalla nukkumaan jo klo 21 ja unten maille alta aikayksikön. Hereille 02. :(

Mitäs tuosta? Pieni valkoinen pilleri poskeen ja unta liki 6:een saakka.

Kyllä taas jaksaa!

Mukavaa alkavaa ja toivon mukaan rentouttavaa viikonloppua. Minulle se merkitsee työtä, mutta saanpahan tehdä työni maalta käsin.

Tämä päivä on sittenkin voiton puolella! Pian sänkyyn ja unta odottamaan.

Harmaan, utuisen kalvon läpi, oli kaksi kohtaamista. Ensimmäinen vaikuttava, toinen sen laatuinen, että siitä tulee sanomista :(

Töistä tullessani kävin LähiJääkaapillani (tien toisella puolella oleva Siwa). Törmäsin siellä pitkäaikaiseen tuttavaani. Hän esitteli ostoskärryssään ollutta kävelykeppiä. Kaksi vuotta sitten naimisiin, vuosi sitten todettu ms-tauti. Ikää juuri ja juuri yli 50. - En valita, olen kiitollinen siitä, että pääsen liikkeelle. Väliaikainen unettomuuskin on tähän verrattuna siedettävä.

Mutta hän oli sairaudestaan huolimatta valoisa. Pahemminkin voisi olla. Niinpä. Jospa huomisesta alkaen yrittäisin löytää elämäni valoisat puolet: sen, että minulla on ihmisiä, jotka rakastavat minua sellaisena kuin minä olen - ja joita minäkin saan rakastaa. Työneuvottelussa kestän sen, että ihmiset ajattelevat ja toimivat eri tavoin - ja heillä on oikeus siihen. Jospa huomenna yritän olla arvostelematta esimiestäni. Hänessäkin on hyvää.

Illalla kotiin tullessa törmäsin kahteen mormonisälliin, ihan kuin Herran Sebaotin enkelit. Jos olisivat alkaneet käännyttää minua, olisi ollut valmis vaikka minkälaiseen kääntymiseen.

Tiesitkö muuten, että Suomen kirkonkirjat 1870-lukua edeltävältä ajalta on filmattu mormonien toimesta sotien jälkeen? Ja että niitä säilytetään Salt Lake Cityssä? Mormonit näet uskovat, että kaste kuolleitten esivanhempien puolesta mahdollistaa esivanhemmille pääsyn selestisen kirkkauden himmeimmälle tasolle ja näin nämä omaiset saavuttavat "pelastuksen" ja Jumalan läheisyyden tuonpuoleisuudessa. - Ja mormonimiehestä tulee 12 vuotiaana pappi.

Kuten olen kertonut, en päästä sisälle ketään, jota en ole kutsunut. Mutta mormonipoikien kanssa saattaisin keskustella taivaallisten kirkkauksien asteesta tovin aikaa...

Niin, ja sekin pitää vielä kertoa, että YLEn Arena-palvelu on nyt kunnossa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että voin huomenna katsoa Serranon jaksoista sen, joka jäi viime lauantaina väliin.

Niin, ja sekin pitää vielä sähköiselle päiväkirjalleni kertoa, että kättelin tänään suosikkiani Kutri-Helenaa. Hän on ollut tänä iltana Unicefin lähettiläänä Turussa konsertoimassa. Kuulin harjoituksesta osia. Se toki riitti minulle.