..se kun löytää itselleen uudestaan jossain vaiheessa kadonneen vanhan lempparilevyn. Nimittäin Paul Simonin Gracelandin. Miten se sykähdyttikään joskus lukioikäisenä. Ja miten se sykähdyttää vieläkin! Jos tarkkoja muuten ollaan, alun perin se oli minulla kasettina ja nyt sitten cd-muotoisena. Sain sen lahjaksi Amerikkaan vaihtariksi menneeltä kaverilta tämän tullessa joululomalle Suomeen. Musiikillinen tajuntani laajeni kummasti. Ja juu, ehkä Spotifystakin sen löytäisi mutta tässä kohtaa olen vanhaa kansaa ja tykkään lykätä cd:n keittiön jukeboxiin sisälle ja luukuttaa täysillä.
A propos, jos ette ole vielä katsoneet youtubesta Britannian kykykilpailun uusien esikarsintojen helmeä, 17- ja 16-vuotiaita Jonathania ja Charlottea, niin suosittelen. Siinä kyyninen Simon Cowellkin kyykistyy taidon edessä. Ah, niin siirappista ja melodramaattista ja ah, niin väkevää!
Onni on myös katsoa tuhannenteen kertaan Venäjän euroviisumummoja. Olen aivan aseeton senioriudmurttien edessä. Voittaja-ainesta, sanon ma! Vaikka varsinaiset suosikit minullakin löytyy lopulta toisilta pituus- ja leveysasteilta.
