Mä olen itkenyt lyhyen ajan sisällä enemmän kuin aikoihin. Ja se on ihanaa. Sellaista että sisällä jokin potkii ja lujaa, syntyy jopa. Uutta, vanhasta.
Tää on nyt tällainen välitila vielä pari päivää. Kamat näyttää vuorilta näissä säkeissä. Ja olo on ajoittain kovin yksinäinen. Sillä tavalla että itkulle on riittävästi tilaa, kuten pitää.
Enää en nostalgisoi vanhoja kirjeitä, siirryin aikakausiin.
2 kommenttia
audinkopoika
30.8.2007 15:51
Itkeminen...ihanaa..onnen kyyneleet..
Miksi yleensä monella on vaikea itkeä? Vielä vaikeampi itkeä ihan julkisesti, johtuuko se kovenemasta yhteiskunnasta? Kovat vaan pärjää?
martin
31.8.2007 14:44
Hywä!