Kosketus

Mut yllätettiin. Yllätyin.

Tämä aika on ollut yksinäisempi kuin koskaan, kaikin puolin, enkä voi olla miettimättä että se oli tulossa jo pitkään. Että mun oli astuttava tähän yksinäisyyteen jotta joskus ymmärtäisin mitä se on, osaisin ottaa sen vastaan ja hyväksyä.

Nauroin unessa sellaista itkunaurua, kun itkettää mutta se on niin lähellä iloa se tunne. Heräsin ja hekottelin vielä. Silti sydän sykki sataa.

Sinä olit mielessä koko päivän. Joku tila aukesi, joku yhteys. Ja se tuntuu niin voimakkaana että pelästyin sitä. Tästä eteenpäin me ehkä tartumme siihen tilaan. Eikä sitä tiedä.

Meinasin valua sinuun kun tulit lähelle. Tunnut olevan niin tasoissa. Ja silti jännitteen takana. Mikä se on se voima. Sitäkö se juuri on?