Tänään huomasin sen. Avoimen työpaikan. Ensin kielsin koko asian. Sitten kiinnostuin. Sitten kielsin. Taannuin. Otin askeleita taaksepäin. Nyt harkitsen asiaa vakavasti. Minulla on viikonloppu aikaa tähän harkintaan. Sydän on lähellä sataa aina kun ajattelen sitä. Se tietää enemmän.

Koski. Seisoin sillalla katselemassa koskea ja ajattelin huutavani sille. Soitin äidille sen sijaan. Äiti oli äiti. Äitimäiseen tapaansa rakas. Kuulosti myös väsyneeltä ja toisti samaa lausetta kuin aina. Ei ole kiire valmiissa maailmassa.

Äidin kanssa puhuessa on turhaa teeskennellä, sillä äiti kuulee kaiken. Jos lounas on jäänyt syömättä hän tunnistaa sen. Vire voi olla eri. Mistä sen tietää. Äidit vain tietävät. Niiden lapsitutka on aina päällä, eikä se erehdy koskaan suunnasta.

Yhtä varma voi olla kosken voimasta jatkaa olemistaan eli juoksua.