Avasin vähän sitä autovälikohtausta. Toisen puuttuminen mun ajamiseen sai mut niin vihaiseksi ja ahdistuneeksi etten pystynyt keskittymään. Enkä ilmaissut sitä vihaa, en siinä tilanteessa tehnyt sitä.

Tällaisia tilanteita on nykyään usein. Vähitellen niistä on alkanut saada otetta, mutta paikoittain voin vain jälkeenpäin todeta oman hitauteni tunteiden ilmaisussa.

Toinen tapaus. Urpo lehtori nakitti idioottimaisuuttaan mulle asian kysymättä mitään enkä ehtinyt edes kommentoida sitä siinä ryhmän edessä kun se oli jo itse päättänyt toimintatavan. Toisinaan ihmettelen ihmisiä. Miten mä itse toimin? Vaikea kuvitella että ainakaan noin järkyttävän alitajuisen voimakkaasti. Joku raja sillä mitä toisen niskaan kaataa.