Ihmettelin, kun maajussiehdokas hylättiin liiallisen kiltteyden takia, koska miehessä pitää "olla vastusta". Mä en usko tuohon, koska, kun miehessä ON vastusta, nainen takuulla kärsii vielä enemmän kuin etukäteen kuvittelee. KUN miehessä on vastusta, hän osaa manipuloida ja ottaa tilaa, käyttää valtaa, alistaa jne. Monesti vastus on synonyymi tunteettomuudelle. Eri asia, jos haluaa, et mies on lihaksikas ja komea fyysisesti, mutta en usko ns. määräilevyyteen ja komenteluun missään suhteessa. Sitten näitä onnettomia hakeutuu suhteisiin vaikkapa tietyistä kaukaa etelän tai idän ilmansuunnasta tulevan miehen kanssa, missä takuulla saa vastusta osakseen. Oliko silloin hyvä? Hieman epäilen.

Naisilla on vissiin tarve murrosikäiseen kapinointiin ja riitelynhalua. So? Omapahan on asia, jos haluaa avioliittohelvettiä.

Milloin ihmiset alkavat olla tyytyväisiä hyvään, normaaliin arkielämään?