Suomeen on nimitetty sisäministeri, jonka poliittisiin tavoitteisiin on kuulunut maan asukkaiden mukauttaminen vanhoilliskristillisiin elämänmalleihin ja ajatusmaailmaan. Edellisen kerran sisäministeriön johtoon noustiin aattellisen vaikuttamisen hengessä 17.4.1945, jolloin kommunisti Yrjö Leinosta tehtiin sisäministeri.
Leinon aikana (ja jo hänen edeltäjänsäkin loi puitteita) suuri osa Suomen poliisivoimista politisoitui ajan henkeen ja etenkin Liikkuvasta poliisista tuli aatteelinen erityisosasto. Valtiollinen poliisi Valpo kehittyi samaan suuntaan.
Päivi Räsänen ei voi nykyoloissa vaikuttaa poliisikuntaan Leinon tavoin. Vanhoilliset ajatukset ovat poliisin piirissä kuitenkin laajalle levinneitä ja aatteelliset värisuorat tai verkostoituminen mahdollisia. Haastattelussa salkun ilmeisen todennäköisyyden vahvistuttua Räsänen sanoi poliisiasioiden soveltuvan hänelle siinä valossa, että puolueen teemoina ovat koti, uskonto ja isänmaa. Ja nämä teematko, KD:n versioimina, sitten yhdistäisivät poliisitoimeen?
Uskontovetoisten poliitikkojen taktiikka ja toiminta ei ole aina loogista. Uskonnon vaikutus toimintaan on ilmeisesti "sisäisesti käskevää". Tästä on hyvä esimerkki Kanadan pääministeri Stephen Harper. Hän on äärikristillinen ja helluntailainen. Pakkomielteenomainen Israelin tukeminen meni Kanadan hallituksessa överiksi ja maa hävisi tämän takia täysin varmaksi kuvatun paikkansa YK:n turvaneuvostossa. Heti valtaan tultuaan Harper äänestytti uudelleen Kanadan avioliittolaista. Äänestyksen hallitus hävisi. Monet konservatiivien edustajat pysyivät poissa äänestyksestä.
Räsänen osoitti syksyn tv-keskustelussa Harperin Israel-läheisyyden tyyppistä vaikutusten tajun puutetta, tai sen ohittamista. Puolue muuttui lähes "yhden asian liikkeeksi", etääntyi sosiaalisen vastuun linjoista, pari keskeistä kansanedustajaehdokasta ilmoitti jäävänsä pois.
Tässä valossa Räsäseltä voi odottaa agendanmukaisia toimia. Ministeriön sisällä hän voi ajaa omaa agendaansa mahdollisuuksien mukaan ja aina tilaisuuden tullen. Räsäsellä on täydet mahdollisuudet muodostua jonkin asteen ihmisoikeusongelmaksi Suomelle. Kansainvälinen julkisuus on tässä aihepiirissä herkessä.
Ja miten kävi Leinolle. Hän sai olojen vakiinnuttua eduskunnalta epäluottamuslauseen, syynä mm Suomen kansalaisten luovuttaminen Neuvostoliitton tuomittaviksi. Jo vähän ennen Leino oli menettänyt Moskovan tuen. Kommunisti sisäministerinä ei ollut pystynyt puhdistusten avulla vakiinnuttamaan kommunistien johtovaltaa Suomessa. Leino oli myös ilmeisesti vihjannut Paasikiville kommunistien kaappaussuunnitelmista 1948, minkä jälkeen kenraali Sihvon johtamat puolustusvoimat nostivat valmiutta ja satama-altaaseen Linnan läheisyyteen ilmestyi merivoimien tykkivene.
Ehkäpä näemme vielä, ja toivottavasti, Suomen äärikristillisten piirien tyytymättömyyden siihen, ettei KD-ministeri kuitenkaan saanut paljon aikaan. Mutta tämä voi tietenkin olla toiveajattelua.
Kirkollisasioista vastaavana ministerinä Räsänen voi tukea evl-kirkon konservatiiveja ja heikentää kirkon asemaa suhteessa ns vapaisiin suuntiin ja omiin oppositioryhmiinsä. Kansankirkkomallin rapautuminen voi Räsäsen vaikutuksen takia nopeutua.
Käsittääkseni Yrjö Leino ei ollut lainkaan niin yksisilmäinen kuin mitä median mukaan Räsänen on. Leino tilitti politiikkaansa muistelmissa, jotka piti julkaista 1958, mutta takavarikoitiin. Ne tulivat julkisuuteen vasta 90-luvulla.