Mitä Voltin jälkeen?

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Tommi Kinnunen
  • 5

Suomen ainoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattu lehti Voltti kuopattiin syyskuun puolivälissä. Näin katkesi vuonna 1969 Psyke-yhdistyksen pienlehdestä alkanut ja 40 vuotta jatkunut HLBT-julkaisujen ketju.

Miksi Voltti ei menestynyt? Syitä on varmasti monia.

Lehden päätoimittaja Sari Virtanen viittasi taantumaan, joka tyrehdytti ilmoitusmyynnin. Suomessa harva yritys pitää HLBT-ihmisiä vielä kiinnostavana mainonnan kohderyhmänä. Monet isot firmat ovat saattaneet pelätä vähemmistöihin leimaantumista.

Voltin tilaajakanta oli kovin pieni. Viime hetken markkinointiponnistelutkaan eivät tuoneet kylliksi uusia tilaajia.

Lehti yritti puhutella lähes kaikkia eikä siksi ehkä puhutellut kunnolla oikein ketään. Maailman menestyneillä HLBT-lehdillä on yleensä selvempi kohderyhmä ja tiukemmin rajattu aihevalikoima. Ei toki haittaa, jos sattuu tekemään lehteä Suomea kymmeniä kertoja suuremmille markkinoille.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Sanotaan vielä sekin: laadukkaan aikakauslehden tekeminen ei ole helppoa – ei etenkään vaatimattomilla resursseilla. Voltti kehittyi Z:sta hyvään suuntaan. En voi silti väittää, että olisin heti postiluukun kolahdettua kahlannut lehden kannesta kanteen.

Voltin poismenoa seuranneessa keskustelussa on pohdittu, tarvitaanko nykyään enää erillisiä lehtiä HLBT-ihmisille. Kysymys tuntuu hullulta maassa, jossa julkaistaan säännöllisesti 3 400 eri aikakauslehteä.

Me seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat olemme kirjava joukko. Silti monia meistä yhdistävät samankaltaiset kokemukset – ja toiveet. HLBT-viestimillä voi olla vastedeskin tärkeä rooli tiedonlähteenä, vertaistukena, viihdyttäjänä ja keskustelukanavana, toivottavasti myös ihmisten mobilisoijana.

Voltin loppumisen jälkeen verkkomedialla on entistä suurempi merkitys. ranneliike.net sisarsivustoineen paikkaa nyt osittain lehden jättämää aukkoa.

Kirjoitin vuosien varrella kahdeksan kolumnia Volttiin ja sen edeltäjään Z:aan. Teksti oli jo valmiina myös siihen Voltin numeroon, jota ei koskaan julkaistu.

Siksi olen iloinen, että voin alkaa kirjoittaa blogeja ranneliike.netiin. Tervetuloa paitsi lukemaan, myös kommentoimaan ja keskustelemaan!

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja ja koulutukseltaan toimittaja.

Keskustelu: Mitä Voltti-lehden jälkeen, miettii Oras Tynkkynen tuoreessa kolumnissaan

5 kommenttia

Muutamalla paikallisella Setan jäsenjärjestöllä on omaa julkaisutoimintaa. Ainakin Helsingissä paperistakin. Voisin kuvitella, että näitä julkaisuja luetaan tarkemmin jatkossa - ja parhaimmillaan niillä on nykyisessä tilanteessa tilaa jopa kehittyä muutenkin kuin järjestöinfoa tarjoavina välineinä.
  • 2 / 5
  • Oscari
  • 18.10.2009, 19.45
Hei Oras, en ole aivan samaa mieltä kanssasi Voltin muuttumisesta paremmaksi. Se vain luisui jotenkin yhden asian lehdeksi. Tarkoitan sateenkaarilehdeksi, jossa oli lähes ainoastaa tätä asiaa koskevaa aineistoa. Tai ainakin minä sen niin itse koin. Ei sillä, etteikö sateenkaariperheiden asia olisi tärkeä, mutta se ei vaan kovin innostanut tällaista äijä.energiaa kaipaavaa kuin itse olen.

Mutta tosiaan, tarvitaanko enää tuollaista lehteä, vai voiko nettisivut korvat sen? Esität hyvän kysymyksen ja minusta juuri netti voi olla tyypillisimmää enemmän kuin lehti ja siellä voi hakeutua omanlaiseen seuraansa. Siis, se saa ainakin minun kannatukseni.