Tom of Finland -elokuva on jäänyt katsojatavoitteistaan. Miksi?

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Sami Mollgren
  • 14

Dome Karukosken ohjaama elokuva "homoeroottisia piirroksia tekevästä taiteilijasta ja mainosmiehestä" on kerännyt odotettua ja toivottua vähemmän katsojia, puolessa vuodessa noin 100 000, kertoo Yle. Elokuvan tuottaneen Helsinki Filmin toimitusjohtaja Annika Sucksdorff purkaa Ylen jutussa pettymyksestään ja kertoo toteutuneista peloistaan siitä, että suomalainen elokuvayleisö saattaa olla konservatiivista. Hän kertoo odottaneesa enemmän.

Kysymyksen voisi oikeastaan kääntää toisin päin: miksi elokuva olisi oikeastaan saanut toteutunutta enemmän katsojia?

Tämä viiden miljoonan euron budjetilla tehdyn elokuvan toteuttaminen on toki kulttuuriteko sen historiallisen viitekehyksen kautta; se kuvastaa sitä, miten seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat joutuneet elämään ahtaalla. Siinä mielessä elokuvaa voi ajatella myös poliittisena. Samalla elokuva on kunnianosoitus taiteilija Touko Laaksoselle, joka tunnetaan ympäri maailman. Yhdelle homomiehiin liitetylle alakulttuurille hän on luonut kokonaisen kuvaston. Sata tuhatta katsojaa saanut elokuva ei tietenkään jäänyt marginaaliin. Se sai myös paljon tilaa mediassa.

Mutta mitä elokuvassa on sellaista, että suuri yleisö olisi sitä sankemmin joukoin rientänyt katsomaan?

Tom of Finland -kuvaston päälle on yritetty viime vuosien aikana rakentaa melkoista tuoteperhettä; muiden muassa kodin tekstiilejä, kodin turvallisuuteen liittyviä välineitä, kahvia ja tarvikkeita lihallisiin aktiviteetteihin. Ja postimerkki, joka toki hienosti ryöpsäytti yhden lukuisista poliittisista "homokeskusteluista" käyntiin.

Tom of Finland -kuvasto ei millään tavoin edusta koko hlbti-vähemmistöä, eikä yleisesti edes miespuolisia homo- tai biseksuaaleja, vaikka tällaiseen ikoniseen asemaan ToF-aihepiiriä on haluttu nostaa. Tom of Finland -maailma edustaa lähinnä yhtä alakulttuuria, ei enempää. Se ei tarjoa varsinaisia samastumiskohteita juuri laajemmin kuin murto-osalle homomiehistä.

Sucksdorffin oletuksista huolimatta kyse ei taida olla suomalaisen yleisön erityisestä konservatiivisuudesta, vaan siitä, ettei elokuvassa ole kunnollista tarttumapintaa, samastumiskohdetta tai erityisen puhuttelevaa teemaa tätä suuremmalle yleisölle.

Tarina ei vain ole riittänyt enempään. Turha asiaa on kaunistella.

Elokuussa Tom of Finland saa ensi-iltansa Isossa-Britanniassa ja syksyllä Tom of Finland tulee valkokankaille New Yorkissa ja Los Angelesissa.

Yle: Tom of Finlandista ei tullut suuren yleisön elokuvaa - tuotantoyhtiö pettyi
Dome Karukoski Attituden haastattelussa: Tom of Finland -elokuva vaikka piraattilevityksenä Venäjälle
Määrittääkö Tom of Finland jo liikaa homokuvaa?

14 kommenttia

Varmaan elokuvasta olisi tullut parempi, jos D.K olisi haastatellut joitakin vielä jäljellä olevia, jotka tunsivat elokuvan päähenkilön. Hänen loppunsa oli minusta aika traaginen. Mutta jos elokuvasta haluttiin tehdä ihannoitu kuva, niin lopputulos oli mikä se oli.
Jos painotukset haastatteluissa on se, että " mä en ole homo, vaikka näyttelin homoa " ts. ei ymmärretä, millaista homon elämä on. Sitten jos vaan halutaan tehdä kassamagneetti ja rahaa, kuten tässä eikä ole muita tavoitteita, niin se on sitten mikä on. Ei ole kunnianhimoa. Kun kerran oli kysymyksessä taiteilija niin olisi voinut yrittää. Nyt mentiin Finlayson lakanalinjalle.

Hyvä elokuva tuo esille elämän arvaamattomuuden ja raadollisuuden, jolloin siitä tulee elämänmakuisempi.

Kommenttia muokattu: 05.08.2017 klo 14:21
Viitaten JuhaniV:n kommenttiin: Edes aikanaan niin ihanan aktiiviset ja jokaisessa "synnin uhkaamassa" paikassa touhunneet polvirukoilijat eivät ole olleet missiobusseineen kaiketi ensimmäisenkään elokuvateatterin luona ensi-iltana tai myöhemminkään.

Tuskin voi suomalaisten kohdalla voi laajemmin puhua konservatiivisuudesta - ainakaan sillä perusteella, että elokuvaa ei ole rynnätty katsomaan. Minun mielestäni on paremminkin kyse siitä, että tämä homoteema on Suomessa jo oikeastaan täysin loppuun kaluttu. Homoudella ei enää myydä mitään. Se alkaa olla arkea. Sekä "homoagenda" että "homotus" ovat tehneet tehtävänsä.

Se, että homous on "loppuun käsitelty" asiana, ei tietenkään tarkoita sitä, että yhdenvertaisuus olisi tullut valmiiksi. Se kuitenkin muistuttaa siitä, että yhdenvertaisuutta ei juuri viedä eteenpäin voivottelemalla tai yleisellä tasa-arvojargonilla - vaan eteen tuleviin yksityiskohtiin puuttumalla.