Tom of Finland -elokuva on jäänyt katsojatavoitteistaan. Miksi?

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Sami Mollgren
  • 16

Dome Karukosken ohjaama elokuva "homoeroottisia piirroksia tekevästä taiteilijasta ja mainosmiehestä" on kerännyt odotettua ja toivottua vähemmän katsojia, puolessa vuodessa noin 100 000, kertoo Yle. Elokuvan tuottaneen Helsinki Filmin toimitusjohtaja Annika Sucksdorff purkaa Ylen jutussa pettymyksestään ja kertoo toteutuneista peloistaan siitä, että suomalainen elokuvayleisö saattaa olla konservatiivista. Hän kertoo odottaneesa enemmän.

Kysymyksen voisi oikeastaan kääntää toisin päin: miksi elokuva olisi oikeastaan saanut toteutunutta enemmän katsojia?

Tämä viiden miljoonan euron budjetilla tehdyn elokuvan toteuttaminen on toki kulttuuriteko sen historiallisen viitekehyksen kautta; se kuvastaa sitä, miten seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat joutuneet elämään ahtaalla. Siinä mielessä elokuvaa voi ajatella myös poliittisena. Samalla elokuva on kunnianosoitus taiteilija Touko Laaksoselle, joka tunnetaan ympäri maailman. Yhdelle homomiehiin liitetylle alakulttuurille hän on luonut kokonaisen kuvaston. Sata tuhatta katsojaa saanut elokuva ei tietenkään jäänyt marginaaliin. Se sai myös paljon tilaa mediassa.

Mutta mitä elokuvassa on sellaista, että suuri yleisö olisi sitä sankemmin joukoin rientänyt katsomaan?

Tom of Finland -kuvaston päälle on yritetty viime vuosien aikana rakentaa melkoista tuoteperhettä; muiden muassa kodin tekstiilejä, kodin turvallisuuteen liittyviä välineitä, kahvia ja tarvikkeita lihallisiin aktiviteetteihin. Ja postimerkki, joka toki hienosti ryöpsäytti yhden lukuisista poliittisista "homokeskusteluista" käyntiin.

Tom of Finland -kuvasto ei millään tavoin edusta koko hlbti-vähemmistöä, eikä yleisesti edes miespuolisia homo- tai biseksuaaleja, vaikka tällaiseen ikoniseen asemaan ToF-aihepiiriä on haluttu nostaa. Tom of Finland -maailma edustaa lähinnä yhtä alakulttuuria, ei enempää. Se ei tarjoa varsinaisia samastumiskohteita juuri laajemmin kuin murto-osalle homomiehistä.

Sucksdorffin oletuksista huolimatta kyse ei taida olla suomalaisen yleisön erityisestä konservatiivisuudesta, vaan siitä, ettei elokuvassa ole kunnollista tarttumapintaa, samastumiskohdetta tai erityisen puhuttelevaa teemaa tätä suuremmalle yleisölle.

Tarina ei vain ole riittänyt enempään. Turha asiaa on kaunistella.

Elokuussa Tom of Finland saa ensi-iltansa Isossa-Britanniassa ja syksyllä Tom of Finland tulee valkokankaille New Yorkissa ja Los Angelesissa.

Yle: Tom of Finlandista ei tullut suuren yleisön elokuvaa - tuotantoyhtiö pettyi
Dome Karukoski Attituden haastattelussa: Tom of Finland -elokuva vaikka piraattilevityksenä Venäjälle
Määrittääkö Tom of Finland jo liikaa homokuvaa?

16 kommenttia

Edes Tom of Finlandin potentiaalista "ihailijajoukkoa" Tom ja hänen piirroksensa eivät kovin paljon kosketa. Tom of Finland -seuraa ei ole saatu kunnolla käyntiin Suomessa. Jäseniä on ollut kourallinen ja toiminta on viime aikoina ollut täysin lamassa. Muistokylttiä kotitalon seinään puuhattiin hetken, mutta nyt asia taitaa olla kokonaan kuopattu. Maailma kehittyy omaa tahtiaan Tom on vain pienen pieni osa historiaa.
"Tarina ei vain ole riittänyt enempään. Turha asiaa on kaunistella." Tämä pitää paikkaansa ja ilmeisesti aika hyvin kuvastaa myös itse kohdehenkilöä. Mitä olen Touko Laaksosesta lukenut ja kuullut, niin se antaa kuvan mukavasta, kaikille rupattelevasta herrasmiehestä, ei mistään räiskyvästä mediapersoonasta. Elokuvassa hänet kuvattiin aika etäiseksi, kylmäksi ja ehkä jopa vähän tylsäksi, mutta ei siis siinäkään missään parrasvaloissa paistattelevana ja huomion kipeänä 'mattinykäsenä'. Eikä tarinankerrontakaan leffassa ollut mitään vuoristorataa, vaan aikalailla lättähatussa köröteltiin.

Elokuva oli siisti ja vaisu elämänkertakuvaus ja ihan hyvä sellaisena. Omat isovanhemmatkin olisi voinut viedä sitä katsomaan ilman suuria järkytyksiä. Nyt oli vain poliittisesti korrektia suvaitsevaisena henkilönä käydä leffa katsomassa, mutta kuka sen takia leffassa käy?!?

Jos tuottajat olisivat halunneet enemmän yleisöä, olisi ehkä pitänyt käsikirjoittaa värikkäämin/tunteikkaammin tai sitten järkyttää enemmän ja saada mediahuomiota sisällyttämällä leffaan itse sensuroimatonta ToF-toimintaa, jolloin olisi tullut K18-leima ja mummot ikonien kanssa olisivat Finnkinon edessä olleet taivastelemassa. Mutta olisiko sekään saanut massoja liikkeelle vai laittanut leffan todella marginaaliin ja lähinnä homoleffafestareiden ohjelmistoon? Luutavasti näin. Siispä ollaan tyytyväisiä, että nyt ainakin on asiallinen leffa Toukosta kaikkien katsottavaksi.