Tom of Finland -elokuva on jäänyt katsojatavoitteistaan. Miksi? (juttukommentit)

Edes Tom of Finlandin potentiaalista "ihailijajoukkoa" Tom ja hänen piirroksensa eivät kovin paljon kosketa. Tom of Finland -seuraa ei ole saatu kunnolla käyntiin Suomessa. Jäseniä on ollut kourallinen ja toiminta on viime aikoina ollut täysin lamassa. Muistokylttiä kotitalon seinään puuhattiin hetken, mutta nyt asia taitaa olla kokonaan kuopattu. Maailma kehittyy omaa tahtiaan Tom on vain pienen pieni osa historiaa.

"Tarina ei vain ole riittänyt enempään. Turha asiaa on kaunistella." Tämä pitää paikkaansa ja ilmeisesti aika hyvin kuvastaa myös itse kohdehenkilöä. Mitä olen Touko Laaksosesta lukenut ja kuullut, niin se antaa kuvan mukavasta, kaikille rupattelevasta herrasmiehestä, ei mistään räiskyvästä mediapersoonasta. Elokuvassa hänet kuvattiin aika etäiseksi, kylmäksi ja ehkä jopa vähän tylsäksi, mutta ei siis siinäkään missään parrasvaloissa paistattelevana ja huomion kipeänä 'mattinykäsenä'. Eikä tarinankerrontakaan leffassa ollut mitään vuoristorataa, vaan aikalailla lättähatussa köröteltiin.

Elokuva oli siisti ja vaisu elämänkertakuvaus ja ihan hyvä sellaisena. Omat isovanhemmatkin olisi voinut viedä sitä katsomaan ilman suuria järkytyksiä. Nyt oli vain poliittisesti korrektia suvaitsevaisena henkilönä käydä leffa katsomassa, mutta kuka sen takia leffassa käy?!?

Jos tuottajat olisivat halunneet enemmän yleisöä, olisi ehkä pitänyt käsikirjoittaa värikkäämin/tunteikkaammin tai sitten järkyttää enemmän ja saada mediahuomiota sisällyttämällä leffaan itse sensuroimatonta ToF-toimintaa, jolloin olisi tullut K18-leima ja mummot ikonien kanssa olisivat Finnkinon edessä olleet taivastelemassa. Mutta olisiko sekään saanut massoja liikkeelle vai laittanut leffan todella marginaaliin ja lähinnä homoleffafestareiden ohjelmistoon? Luutavasti näin. Siispä ollaan tyytyväisiä, että nyt ainakin on asiallinen leffa Toukosta kaikkien katsottavaksi.

Kosketuspintaa eli ei, tomppa-leffa nyt vaan oli aika keskinkertainen ja sovinnaisen tylsä niin käsikirjoitukseltaan, kuvaukseltaan, leikkaukseltaan kuin ennen kaikkea ohjaukseltaan.

Luultavasti lopultakin nyt syksyllä ulos tulevalla suomalaisella A Moment in the Reeds -leffalla ( http://ranneliike.net/teema/suomalaisesta-homoteemaisesta-tama-hetki-kaislikossa-elokuvasta-julki-traileri?aid=12819 ) tulee menemään ainakin taloudellisesti paremmin kuin Tom-leffalla, sillä ilmeisesti homma tehty pitkälti talkoovoimin ja yhteisörahoitusta kerätty Indiegogon mukaan 2600 euroa. Sadat tuhannet katsojat eivät ole edes tavoitteissa, mutta ainakin näiden muutaman trailerin perusteella ( https://www.facebook.com/AMomentInTheReeds/ ) leffa vaikuttaa paremmalta kuin 5M-budjetin Tom-leffa. Kuten monesti on nähty raha ei ole tae lopputuloksesta; hyvän käsikirjoituksen ja tuotannon ei tarvitse maksaa maltaita.

Elokuvan markkinoinnissa olisi tarvittu päiviräsäs-jengiä nostamaan jollakin näyttävällä protestilla elokuva esille kaikkien huomioon. Tuosta porukasta on veto pois ilmeisesti tasa-arvoista avioliittolakia vastaan koetun tappion vuoksi. Sitä teemaahan he jaksoivat pitää esille kiitettävän pitkään ja edustavasti.

Muistuu mieleeni noin vuosikymmen sitten Elisabeth Ohlson Wallinin valokuvanäyttely "Ecce Homo". Kristityiksi itseään kutsuvat piirit tekivät mittavaa markkinointia tuota näyttelyä kohtaan. Näyttely oli esillä myös Helsingissä, Valokuvamuseossa. Avajaisten aikaan joukko pappeja osoitti mieltään ulkopuolella. Näyttelyn huomioarvo oli taattu myös Suomessa.

Katson leffat kun ne ovat tarjolla Netflixissä, tms. nettipalvelussa.

Netistä löytyy katsojapopulaatiota Tom of Finland -elokuvallekin.

Elokuva heijastaa hyvin nykyhetken henkeä. Homoseksuaalisuus pyritään siivoamaan ilmiöksi, johon seksuaalisuus ei kuulu. Pornografia - homo ja hetero - on kauhistus, jonka saatavuutta taas kerran pyritään vahvasti rajoittamaan. Viimeksi tumblr-palvelu lanseerasi "safe mode" -ominaisuutensa, jolla suuri osa homopornosta suljetaan pois ihmisten nähtävistä.

Tavallaan olemme palaamassa aikaan, jolloin pornografia ja avoin seksuaalisuus kuuluivat vain suljetuille klubeille. Nykyään nämä klubit voivat toki olla virtuaalisiakin. Tämän vuoksi Tom of Finlandin elämäkerrastakin piti tehdä sovinnainen parisuhdetarina. Osittain tämä johtunee vähemmistöjärjestöjen ajamasta parisuhdekeskeisyydestä, joka on toki ollut lainsäädännöllisten muutosten ajamiseksi tarpeellistakin. Lahjakkaan pornografin elämäkerta olisi ollut minusta kiinnostavampi ja omaperäisempi. Elämme uuspuritanismin aikaa. Ehkä on liikaa toivottu, että sukupuolivähemmistöjen järjestöt joskus kiinnittäisivät huomiota myös seksistä ja pornosta nauttivien ihmisten oikeuksiin.

Pekka Strang teki vähäeleisen ja uskottavan roolityön. Dome Karukoski ohjasi hienon elokuvan Touko Laaksosen elämäkerrasta......mikä homoja vaivaa kun pornoa ja elimiä pitäisi ahtaa aina joka tuuttiin? Netti pursuaa pornoa jos sitä kaipaa...elokuva on "yleiselokuva" kaikille koska toisen ihmisen kaipuu ja rakkaus on aivan samanlaista niin heteroilla kuin homoilla. Osa homomiehistä toki haluaa korostaa villiä seksuaalisuuttaan ja riippumattomuuttaan avioliiton kaltaisista suhteista ja siksipä seksinmetsästäjä homomiehet ovat usein alkoholisoituneita ja yksinäisiä reppanoita.
Ranneliikkeessä moititaan hyvää elokuvaa aivan aiheetta. Tom of Finland saattaa olla hyvinkin maamme Oscar ehdokas. Uskon, että Britanniassa ja Jenkeissä elokuva otetaan lämpöisemmin vastaan kuin nuivassa kotomaahamme. Dome Karukosken kyvyt on maailmalla huomattu mutta meillä vain jaksetaan haukkua.....

Niin mutta jos elokuva on TYLSÄ.

Vastauksena nimimerkille Tomppa. Tom of Finlandista tehdyssä elokuvassa on aivan aiheellista korostaa pornografiaa, koska Tom of Finland on kuuluisa siksi, että teki pornografiaa. Tietysti hänen tuotannollaan on myös taiteellista arvoa. Nämä asiat evät sulje toisiaan pois ja vastakkainasettelu on vanhanaikainen.

Mielestäni homot ja varsinkaan "homoliike" eivät ahda "pornoa ja elimiä joka tuuttiin" (hih!). Paremminkin pyrkimyksessä olla keskiluokkaisia ja uskottavia korostuu "perhearvojen" keskeisyys ja seksuaalisuus siivotaan pois jonain inhottavana. Kun kyse on Tom of Finlandista, lopputulos on suorastaan koominen. Hän oli henkilö, joka aina korosti seksuaalisen kokeilemisen ilon ja seksuaalisen kuvaston tärkeyttä yksilön hyvinvoinnille.´

Jos olisi haluttu tehdä elokuva homomiehen kipuilusta identiteettinsä kanssa sota-aikana ja 50-luvulla sekä parisuhteen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta, olisi voitu suoraan mennä fiktion puolelle ja kutsua päähenkilöä vaikka nimellä "Taavi Tuskainen".

Homoja on lopuksi aika pieni osa väestöstä, ja nahkahomoja vielä vähemmän. Useimmille muille homoillekaan elokuvan aihe ei ole mielenkiintoinen. Taiteilijan tekemä taide on se juttu, ei arki sen takana. Kiinnostaisiko Pertti Jarlan elämästäkään tehty elokuva kansaa? Sama kuin menestyneen laulajan juttu on laulut (ja joskus ulkonäkö), elämä kulissien takana on todennäköisesti tylsää. Seiska-uutisilla voidaan yrittää pönkittää keskinkertaisten taiteilijoiden myyntiä, mutta Tompan kohdalla sekin on myöhäistä.

En ole vähääkään kukkahattutätimäinen, mutta kiinnostus Tomppa-elokuvaa kohtaan oli jo lähtökohtaisesti nolla, nyt kun joku kertoi että se on tylsästi tehtykin niin vielä vähemmän.

The Guardian, brittiläinen päivälehti julkaisi komean tarinan ToF:sta kuvineen kaikkineen. Juttu liittyy ToF-elokuvan tulemiseen teattereihin siellä.

Juttu on otsikoitu "Nahkan maailma: kuinka ToF loi legendarisen gay-estetiikan". Tomin taiteesta ovat ottaneen mallia mm. Freddie Mercury ja Village People.

https://www.theguardian.com/artanddesign/2017/aug/01/tom-of-finland-leather-legendary-gay-aesthetic-touko-laaksonen?CMP=share_btn_link

Kommenttia muokattu: 04.08.2017 klo 21:30

Varmaan elokuvasta olisi tullut parempi, jos D.K olisi haastatellut joitakin vielä jäljellä olevia, jotka tunsivat elokuvan päähenkilön. Hänen loppunsa oli minusta aika traaginen. Mutta jos elokuvasta haluttiin tehdä ihannoitu kuva, niin lopputulos oli mikä se oli.
Jos painotukset haastatteluissa on se, että " mä en ole homo, vaikka näyttelin homoa " ts. ei ymmärretä, millaista homon elämä on. Sitten jos vaan halutaan tehdä kassamagneetti ja rahaa, kuten tässä eikä ole muita tavoitteita, niin se on sitten mikä on. Ei ole kunnianhimoa. Kun kerran oli kysymyksessä taiteilija niin olisi voinut yrittää. Nyt mentiin Finlayson lakanalinjalle.

Hyvä elokuva tuo esille elämän arvaamattomuuden ja raadollisuuden, jolloin siitä tulee elämänmakuisempi.

Kommenttia muokattu: 05.08.2017 klo 14:21

Viitaten JuhaniV:n kommenttiin: Edes aikanaan niin ihanan aktiiviset ja jokaisessa "synnin uhkaamassa" paikassa touhunneet polvirukoilijat eivät ole olleet missiobusseineen kaiketi ensimmäisenkään elokuvateatterin luona ensi-iltana tai myöhemminkään.

Tuskin voi suomalaisten kohdalla voi laajemmin puhua konservatiivisuudesta - ainakaan sillä perusteella, että elokuvaa ei ole rynnätty katsomaan. Minun mielestäni on paremminkin kyse siitä, että tämä homoteema on Suomessa jo oikeastaan täysin loppuun kaluttu. Homoudella ei enää myydä mitään. Se alkaa olla arkea. Sekä "homoagenda" että "homotus" ovat tehneet tehtävänsä.

Se, että homous on "loppuun käsitelty" asiana, ei tietenkään tarkoita sitä, että yhdenvertaisuus olisi tullut valmiiksi. Se kuitenkin muistuttaa siitä, että yhdenvertaisuutta ei juuri viedä eteenpäin voivottelemalla tai yleisellä tasa-arvojargonilla - vaan eteen tuleviin yksityiskohtiin puuttumalla.

Elokuva oli hyvä, mutta ei tarpeeksi kohahduttava. Touko on kertonut mm. että Helsinki välirauhan aikaan oli kuin suuri dark room ! Enemmän olisi pitänyt olla suihinottoja ja reipasta anaaliseksiä, että Suomen limainen kansa olisi innostunut asiasta.

Sotaa olisi pitänyt olla enemmän ja kunnon, isänmaallista korsuhomostelua. Samoin olisi pitänyt näyttää Toukon puuhia Amerikassa huomattavasti yksityiskohtaisemmin. Jos elokuvasta kassamagneetti aiotaan, niin ei auta yksi, eikä kaksi ”persekohtaa”, ainoastaan syvä joki-elokuvan yksi ainoa persekohta kykenee tekemään elokuvasta ikimuistoisen, mutta siinä on tavoitettu oikeaa tunnetta ja kiihkoa luonnonhelmassa.