Ruotsalaistaustaisen sisustuselämysten alalla toimivan Ikean ilmoitus Ikea Family -nettilehden sulkemisesta Venäjällä osoittaa huolenpitoa yrityksen eduista.
Ikea noudattaa YYA-ajan viimeisinä vuosikymmeninä suomalaismedialle tuttua tapaa toimia niin, että mahdollinen kritiikki otetaan huomioon jo ennalta eikä tarvetta kritiikkiin mediaa vastaan siten ehdi syntymään. Huomautuksia Venäjän viranomaisilta Ikea ei ollut saanut.
Ikeaa kritisoitiin voimakkaasti vuonna 2013, kun se veti pois venäjänkieliseltä sivustolta artikkelin, jossa oli lesbopariskunta. Venäjän olojen todellisuutta eivät arvostelijat ehkä oikein vielä oivaltaneet.
Taloudellisella riskillä toimivilta tahoilta ei voi odottaa vastaanpanoa tai edes kritiikkiä Venäjän olosuhteille kuin jossain äärimmäisessä tilanteessa - esimerkiksi henkilöstön jouduttua vaaraan. Jossain vaiheessa toki yritysten kansalaisyhteiskunta-arvot muissa maissa joutuvat liian suureen konfliktiin mukautumispolitiikan kanssa.
Myös suuri osa taustaltaan julkisista toimijoista, esimerkiksi matkailun edistäjistä, voi olla muodollisesti yrityksiä, joille on lopulta oleellisinta se, mitä jää viivan alle.
Ennakoivan mukautumisen varjopuoli oli ja on se, että toiminnan rajoja ei tulla kokeilluksi. Suomessa aikanaan mentiin joskus täysin ääliömäisiin rajanasetteluihin, joissa neuvostovastaisuutta saattoi vainuta vain mielikuvituksen johdannaisia soveltaen.
Venäjän nykyisestä tiedotuskoodista poikkeavaa viestintää sinne rajan taakse voi ilmeisesti tuottaa vain julkinen valta - ja niistä maista, joille sellaiseen on rahaa ja taitoa.
Kylmän sodan aikana Ruotsi teki silloisessa itäviestinnässä jotain, länsivaltojen osittain epävirallisena tukena. Suomi ei tehnyt juurikaan mitään tai oli jopa idän viestinnän apuna. Siitä voisi laittaa muutaman anekdootin, mutta menisi aiheen ulkopuolelle.
Ulkoministeri Tuomioja sanoi kai toissa vuonna jotain naapurimaan HLBT-ihmisoikeuksista. Sen jälkeen virallisen Suomen kannanottoja ei ole kai juuri ollut, vaan on oltu ehkä enemmänkin Pohjoismaisen suuntauksen Ikean linjalla.
Jos tässä maassa on vaalien jälkeen vallassa Sipilän ja Soinin liitto, huolenpitoa ihmisoikeuksista naapurissa tuskin voi odottaa. Päinvastoin voivat olosuhteet täällä Suomessa saada rajantakaisia piirteitä uusien vallanpitäjien vakaumusten mukaan.
Neuvostoaikana Venäjän ns surrogaattiviestinnässä olivat aktiivisia myös uskonnolliset tahot, täältä Suomessakin. Nyt Venäjän linja voi tältä osin paremminkin miellyttää. Mielipahaa voi korkeintaan aiheuttaa se, että Moskova haluaa kanavoida kansanvalistuksen Venäjän ortodoksisen kirkon kautta ja ulkomaisille evankelikaaleille ei jää paljonkaan tilaa.