We're all mad here

Sain ihan vahingossa miniloman juhannukseksi, hurjat 5 päivää. Seuraavan kerran pitempiä vapaita onkin elokuussa, kun työsopimus loppuu.

Juhannus meni perinteisesti mökillä eikä nykyinen neljän tunnin ajomatka tuntunut kumpaankaan suuntaan mennessä erityisen rasittavalta. Mitä nyt pieni roadrage puhkesi aina ajoittain (kuka idiootti ajaa kaheksaakymppiä 120:n alueella?!). Onnistuin pahimmat ruuhkatkin välttämään.

Mökki on kiva. Ehdottomasti lempipaikkani tällä planeetalla. Vaikka hyttysiä tulikin ruokittua vähän turhan ahkerasti. Eivätpähän oo siellä nälissään.

Olisi vähän kiinnostanut mennä Helsinkiin nyt lauantaina, varsinkin kun yksi kaveri Lahen päästä on menossa myös eikä olla nähty uuden vuoden jälkeen, mutta olen ylläri ylläri töissä. Meillä on keskiaikapäivä ja pulju on auki sen mukavat 12 tuntia (tästä fiksuimmat osaakin ehkä päätellä, että missä olen töissä. Ei sitten ruveta stalkkaamaan. Moikkaamaan saa toki tulla) ja minä hullu (vai idiootti vai kenties molempia?) menin lupaamaan, että juu juu, voin olla koko päivän.

Euron merkit silmissä ja näin.

Lopuksi demonstraatio siitä, miksi 4 tunnin ajomatka mökille ei vituta läheskään niin paljon kuin kuvittelisi:

No nyt on pääsykokeet ohi enkä tiedä mitä tekisin kaikella tällä vapaa-ajalla, kun ei enää tarvitse opiskella kuin heikkopäinen. Siivoaminen ja tiskaaminen on tietysti aina vaihtoehtoja, mutta ne ei ole *kivaa* tekemistä.

En oikeen osaa sanoa, että miten ne kokeet nyt sitten meni. Molemmista jäi sellanen fiilis, että puolet tehtävistä meni ihan mallikaasti ja puolet taas ihan metsään. Nyt saa sitten ootella ja jännätä heinäkuuhun asti.

Kesätyöt alkoi. Työnkuva ei muuttunut yhtään miksikään, työaika kyllä. Tai ei työaikakaan, vaan päivät. Viime viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu ikinä, kun olin missään töissä. Tänä viikonloppuna sama uudestaan. Ja näillä näkymin myös ensi viikonloppu. Sunnuntai pitäisi kyllä saada vaihdettua vapaaksi, kun postiluukusta tipahti kutsu serkun pojan ristiäisiin. Mutta nyt on tosiaan viikkorytmi ihan sekaisin, kun on yksittäisiä vapaapäiviä keskellä viikkoa (kuten tänään) ja viikonloppuna ei yhtäkkiä välttämättä saakkaan nukkua puoleen päivään.

Oon lisäksi niin vainoharhainen, että iltaisin on vaikea rentoutua, kun en mukamas ole varma, että onko seuraava päivä vapaa vai ei, vaikka tarkistan vuorolistan kymmeneen kertaan, ainakin.

Oon laihtunut n. 20 kiloa viimeisen vuoden aikana. Ja ihan vahingossa. Tai en tiiä voiko sanoa, että laihtuu vahingossa, mutta yrittämättä kuitenkin. Ainoa muutos, minkä olen arkirutiineihini tehnyt on töihin kävely. Ja töissä saa juosta ympäriinsä puolet päivästä, ja sekin auttaa, että koko paikka on yhtä isoa portaikkoa.

Aikaisemmin äitini on usein ilmaissut mielipiteensä mun painosta ja siitä kuinka mun "sietäisi pudottaa pari kiloa", ja nyt kun niitä kiloja on lähtenyt niin se kysyy, että syönkö mä tarpeeksi.

Onks nää nyt niitä ristiriitaisia signaaleja?

Ei sillä, että äitini mielipiteellä olisi tässä asiassa mitään väliä. Mutta olisi kiva, jos hän päättäisi mikä se mielipide on.

Anyway.

Oon oikeestaan aika tyytyväinen elämääni. En ehkä onnelliseksi itseäni kuvailisi, mutta tyytyväinen on mun mielestä myös oikein hyvä. Paremminkin voisi aina mennä, mutta voisi mennä helvetin paljon huonomminkin.

I swear if I see/hear another person say how "cute" and "brave" and "progressive" the whole Krista Siegfrids (or whatever the hell her name is) kissing her female back up singer/dancer was, I'll throw myself off the building.

This is a straight girl singing about wanting to marry her boyfriend. Then she kisses a girl at the end of the song. That's not cute, brave or progressive. It's not queer repsentation. It's queer baiting. It's a publicity stunt to get votes. It's turning homosexuality into a marketing trick.

That shit ain't cute.
That shit ain't brave.
That's fucking disgusting.

And all these straight "allies" can go to hell with their "oh that's so cute, I'm so open-minded and accepting, two girls kissing is the cutest and hottest thing ever!" shit.

And that's how I feel about that. I'm not sure if I articulated myself very clearly, but I tend to have difficulties expressing myself when I'm pissed.

Kesätyöpaikka varmistui tänään. Vihdoin ja viimein. Onhan se periaatteessa ollut selvä homma jo kuukauden, mutta virallinen päätös tuli vasta tänään. Samassa paikassa jatkan missä marraskuussa alotin harjottelun (en kerro missä, muhaha). Rupeen saamaan ihan oikeeta palkkaakin. Jännää. Pomo kehui, että oon tähän asti hoitanut hommat tosi hyvin ja oli itekkin tyytyväinen, että saa pitää mut siellä koko kesän (virallisen päätöksen kesätöistä teki siis pomon pomo). Ihan kiva kuulla positiivista palautetta, kun itestäni joskus tuntuu, ettei siellä tuu mistään mitään. Kai mä siellä sitten jotain kuitenkin osaan.

Vielä pitäis huominen työpäivä jaksaa, ja sit meenki töistä suoraan kaverin bussia vastaan ja voidaan olla rappiolla koko viikonloppu. Ihan kiva, ettei tääkin viikonloppu mene vaan pääsykokeisiin lukiessa (vaikka pakkohan niihin on lukea, jos siellä meinaa jotain osata). On se ihan hyvä joskus tehdä jotain muutakin. Käydä ulkona. Käydä lauantaina suihkussa. Viimeinen kuukausi on ainakin mennyt siinä, etten ole lauantaisin käynyt suihkussa ollenkaan. Koska jos mä en ole lähössä kotoa mihinkään tai mun luo ei ole tulossa ketään, miksi vaivautua?

Serkku sai viime viikolla ensimmäisen lapsensa. En oo vielä kattomassa käynyt, mutta kuvia oon nähnyt. On se suloinen. Voisin ehkä itekkin haluta sellasen joskus.

Mikä siinä on, että vauvakuume iskee heti, kun lähipiirissä joku saa lapsen?

Siinäpä kysymys.

Ei muuta tänään.

No laitetaan nyt kuitenki vähän musaa perään. Ei oo pakko kuunnella.

Fall Out Boy - Rat a tat (feat. Courtney Love)

Koska mä rakastan biiseissä ennen kaikkea lyriikoita ja koska Fall Out Boyn uusi levy ilmestyi tänään.

"So we can take the world back from the heart-attacked
One maniac at a time we will take it back
Time crawls on when you're waiting for the song to start
So dance alone to the beat of your heart
Hey young blood"
-The Phoenix

"I don't know where you're going
But do you got room for one more troubled soul?
I don't know where I'm going but I don't think I'm coming home
I said I'll check in tomorrow if I don't wake up dead
This is the road to ruin
And we're starting at the end"
-Alone together

"Anything you say can and will be held against you
So only say my name"
-Just one yesterday (feat. Foxes)

"Sometimes before it gets better
The darkness gets bigger
The person that you'd take a bullet for is behind the trigger"
-Miss missing you

Ja koska tästä tulee kylmät väreet.

Fall Out Boy - Save rock and roll (feat. Elton John)

Fall Out Boy released a new song (again), "Young volcanoes".

It makes me want to dance and make out.

The dancing part I've got down, but there's no one to make out with.

(Yep, another post about music and bands)

My Chemical Romance, one of my favorite bands, announced their break-up this weekend. I'm a bit sad, to be honest, but they need to do what's right for them and I get that. Still sucks. Mostly knowing that I'll never get to see them play live again. Sure, they might do a comeback someday, but I highly doubt it.

I started listening to them when I was like 14 or 15 and I just love them to pieces. They're all amazing musicians, but I love the most is Gerard Way's ability to sing like he's singing for you and you alone. The way he sings makes you feel like you're not alone. And honestly, that helped me a lot when I was going through my darkest days of the great depression.

So for the past two days I've been listening to MCR and feeling a bit sad. I know it's "just a band", but when a band and certain songs are a part of your life for nearly 10 years, it's no longer "just" a band.

I tend to get emotionally involved with songs. They'll remind me of certain events and certain feelings and sometimes certain people. Or sometimes the lyrics just hit me hard.

All good things must come to an end, I guess. Nothing lasts forever and all that crap. It's okay, guys, I still love you.

“Be yourself, don't take anyone's shit, and never let them take you alive.”
- Gerard Way

My Chemical Romance - The light behind your eyes;

The plan for this weekend was to stay home, study for the university entrance exams and maybe do the dishes and clean up and stuff.

But then I got restless and asked a friend to go out drinking with me. So we're going out tonight and tomorrow will be spent with a hangover. Well, I have mondays off from work, so I can study and clean then.

I blame her for saying yes.

Well, not really. I'm glad she agreed 'cause I haven't gone out since New Year's and I NEED to go out and spend time with people I don't work with.

Because lately my social life has consisted of chatting with co-workers (nothing wrong with that, most of them are really nice actually) and trying to explain where the restrooms are to tourists I share no common language with.

So yeah.

And because I enjoy sharing music I like with you, here's a lyric video for Na Na Na by My Chemical Romance;

En muista olenko maininnut uudesta tatuoinnistani, joten mainitsen siitä nyt. Vanhojen viiltelyarpien* päälle hakattiin teksti "If love is not enough to put my enemies to sleep". Tekstin ei ole tarkotus peittää arpia, vaan ne kuuluu olennaisena osana koko tatuointiin.

The scars are not exactly the enemies the tattoo mentions, but they do represent them. They represent self-loathing, anxiety, all my insecurities, that lump that sat on my chest for years, not letting me breathe. They represent that indescribable pain that I never understood or knew where it came from, what caused it. They represent all the times I cried myself to sleep without even knowing why.

They represent my worst enemies. They were caused by my worst enemies.

About two weeks ago I had a doctor's appointment so that I could get more happy pills and he asked if anything had happened that had triggered the depression. All I could say was no. I don't think anything in particular triggered it. It just happened. No reason, no explanation. It just did.

Right now I'm better. I'm still on medication, but I'm in the process of getting off it. All the things I listed above are mostly gone. Well, not gone. Asleep.

Sure I get sad (or anxious or insecure) sometimes, but these days I get normal-sad, not depression-sad. The kind of sad I can deal with it.

Some people might say that my depression has been cured, but to me the word "cured" is way too optimistic. Way too hopeful. "Cured" implies that it'll never happen again and I can't even dare to wish for that.

So what happens if love is not enough to put my enemies to sleep, and to keep them asleep? Well, I'll think about that if I ever need to.

*Sivuhuomatuksena mainittakoon, että olen viimeksi kasvattanut kyseisten arpien kokoelmaa syksyllä 2010 ja olen tästä yli kahden vuoden viiltelemättömyyssaavutuksestani aivan saatanan ylpeä. Do you have any idea how fucking hard it is to quit that habit?