No nyt on pääsykokeet ohi enkä tiedä mitä tekisin kaikella tällä vapaa-ajalla, kun ei enää tarvitse opiskella kuin heikkopäinen. Siivoaminen ja tiskaaminen on tietysti aina vaihtoehtoja, mutta ne ei ole *kivaa* tekemistä.
En oikeen osaa sanoa, että miten ne kokeet nyt sitten meni. Molemmista jäi sellanen fiilis, että puolet tehtävistä meni ihan mallikaasti ja puolet taas ihan metsään. Nyt saa sitten ootella ja jännätä heinäkuuhun asti.
Kesätyöt alkoi. Työnkuva ei muuttunut yhtään miksikään, työaika kyllä. Tai ei työaikakaan, vaan päivät. Viime viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu ikinä, kun olin missään töissä. Tänä viikonloppuna sama uudestaan. Ja näillä näkymin myös ensi viikonloppu. Sunnuntai pitäisi kyllä saada vaihdettua vapaaksi, kun postiluukusta tipahti kutsu serkun pojan ristiäisiin. Mutta nyt on tosiaan viikkorytmi ihan sekaisin, kun on yksittäisiä vapaapäiviä keskellä viikkoa (kuten tänään) ja viikonloppuna ei yhtäkkiä välttämättä saakkaan nukkua puoleen päivään.
Oon lisäksi niin vainoharhainen, että iltaisin on vaikea rentoutua, kun en mukamas ole varma, että onko seuraava päivä vapaa vai ei, vaikka tarkistan vuorolistan kymmeneen kertaan, ainakin.
Oon laihtunut n. 20 kiloa viimeisen vuoden aikana. Ja ihan vahingossa. Tai en tiiä voiko sanoa, että laihtuu vahingossa, mutta yrittämättä kuitenkin. Ainoa muutos, minkä olen arkirutiineihini tehnyt on töihin kävely. Ja töissä saa juosta ympäriinsä puolet päivästä, ja sekin auttaa, että koko paikka on yhtä isoa portaikkoa.
Aikaisemmin äitini on usein ilmaissut mielipiteensä mun painosta ja siitä kuinka mun "sietäisi pudottaa pari kiloa", ja nyt kun niitä kiloja on lähtenyt niin se kysyy, että syönkö mä tarpeeksi.
Onks nää nyt niitä ristiriitaisia signaaleja?
Ei sillä, että äitini mielipiteellä olisi tässä asiassa mitään väliä. Mutta olisi kiva, jos hän päättäisi mikä se mielipide on.
Anyway.
Oon oikeestaan aika tyytyväinen elämääni. En ehkä onnelliseksi itseäni kuvailisi, mutta tyytyväinen on mun mielestä myös oikein hyvä. Paremminkin voisi aina mennä, mutta voisi mennä helvetin paljon huonomminkin.
