We're all mad here

"Tyvisolusyöpä (carcinoma basocellulare, basaliooma) on yleisin ihosyöpä, jota Suomessa tavataan noin 4 000/vuosi. Syövän synty on suhteessa elämän aikana saadun auringonvalon kokonaismäärään, joten potilaat ovat yleensä vanhoja tai keski-ikäisiä. Kasvain esiintyy tavallisesti kasvoissa, nenän ja silmien muodostaman kolmion alueella, korvalehdissä tai kaljussa hiuspohjassa"
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Ihon_kasvaimet

Vaikka en vanha tai edes keski-ikäinen vieä ole enkä ole koskaan ollut kovin innokas auringonottaja, löytyi tuollainen silti nenästä talvella 2010-2011. Oli levinnyt sen verran, että piti leikata nenästä puolet pois ja pistää korvasta siirre tilalle. Nyt leikkauksia on takana noin 6 (oon seonnut laskuissa) ja ainakin 1 vielä edessä. Pari viimesintä on kyllä olleet täysin kosmeettisia toimenpiteitä.

Ihan mukavaa, kun lääkäriäkin kiinnostaa miltä lopputulos näyttää, oishan se kiva jos se ei kovasti pistäisi silmään ja huutaisi "kattokaa mua, tuijottakaa oikein kunnolla ja kysykää vielä mitä on käynyt vaikka ei se teille tuntemattomille ihmisille kuulu paskan vertaa!" Ai miten niin ärsyttääkö?

En vaan jaksaisi. Odotella leikkauskutsua, pistää elämä jäihin tunnin leikkauksen takia, syödä jälkeenpäin antibiootteja ja särkylääkkeitä kuin karkkia, oottaa taas pari kuukautta ja sama uudestaan (ei voi korjata kaikkea kerralla, ettei verenkierto vaarannu tai jtn).

Vituttaa, suoraan sanottuna.

In other news, mulla on huomenna työhaastattelu Hesburgeriin. Wuhuu.

Mitäs.

Työhakemuksia on tullut läheteltyä niin monta, että olen seonnut laskuissa. Niiden väkertäminen on turhauttavaa ja tympeää, mutta eipä mua kukaan tule kotoa hakemaan. Pakko mikä pakko.

Deathstars tulee lokakuussa Helsinkiin ja pakkohan sinne on mennä. Jos järkevä olisi, niin ei ehkä tuhlaisi vähäisiä roposiaan keikkaan, mutta oon odottanut tätä keikkaa kohta kaksi vuotta. Ei vaan voi jättää väliin. Ja The 69 Eyes on Lahden Finlandia-klubilla marraskuussa, sinnekin menen.

Ensimmäinen sinkku "Aissien" tulevalta levyltä ilmestyi muutama päivä sitten. Aika erilaista kuin vanha matsku, mutta tykkään silti älyttömästi. Usein ihmiset valittaa kuinka bändit muuttuu, mutta ite tykkään siitä. Helvetin tylsäksihän se käy, jos kaikki albumit kuulostaa samalta. Mitä pointtia uudessa levyssä ees on, jos mikään ei oo uutta?

Kuhan eivät purkkapoppia rupea tekemään.

Ihanaa päästä vihdoinkin kunnon keikalle (puolitutun serkun kaiman bändi soittamassa paikallisessa juottolassa ei ole kunnon keikka)! Edellinen taisi olla Stam1nan keikka edellä mainitulla Finlandia-klubilla joskus maaliskuussa.

The 69 Eyes - Red;

Täällä sitä nyt ollaan. Turussa. Äiti on soittanut joka päivä. Kissa pelkää kattotuuletinta. Seinät on liian valkoiset. Töitä pitäisi jostain repiä.

Tuntuu hyvältä. Kämppä alkaa tuntua ja näyttää kodilta ja ehkä kaupungistakin tulee vielä koti kuhan siihen ehtii tutustua lähemmin.

Kyllä tästä hyvä tulee.

"FACT: In the dead of night, you can hear the howl of the wild bisexual, calling others (gay and straight alike) to join them in having of all varieties of all the cake, and eating it too."

"FACT: Bisexuals gain up to five superpowers upon reaching puberty. These powers can include, but are not limited to: superhuman strenght, flight, rainbow beams, super speed, telekinesis, unicorn-summoning powers, water manipulation, and night vision."

"FACT: Bisexuals are legally viewed as being indecisive and therefore are allowed to vote for everyone in elections."

Lisää faktoja biseksuaaleista ja muistakin osoitteessa http://factsaboutqueers.com/

Tämä on myös upea:

(One woman a cappella Disney medley)

Huomenna otan kissan kainaloon ja "muutan" vanhempieni luo viikoksi. Lauantaina tyhjennetään nykyinen asuntoni. Keskiviikkona saan uuden asunnon avaimet. Seuraavana lauantaina siirrämme tavarani uuteen asuntooni. Sunnuntaina otan kissan uudestaan kainaloon ja muutetaan molemmat uuteen paikkaan.

Olen innoissani, kauhuissani ja stressaantunut yhtä aikaa.

Innoissani, koska olen odottanut tätä muuttoa jo vuoden. Kauhuissani, koska muutan täysin uuteen kaupunkiin, jossa tunnen yhden (1) ihmisen. Stressaantunut, koska no, ketäpä muuttaminen ei stressaisi.

Aika loppuu jo valmiiksi kesken ja mä vaan kirjotan jotain helvetin blogia.

Priorities. I has them.

Toisaalta on aika piristävää muuttaa jonnekin, jossa ei tunne ketään. Eipähän tule vanhoja panoja tai exiä vastaan. Mutta ei tule kyllä kavereitakaan.

Ja olen suorastaan surkean huono tutustumaan uusiin ihmisiin.

Jännittää.

Tavaroiden karsiminen on perseestä.

Mitä jos tarviitkin jotain mitä heität pois? Tosin et sä sitä kahen euron nettikameraa ole edes käyttänyt puoleentoista vuoteen, mutta MITÄ JOS? Ja toi kirja oli lahja, sait sen tosin 10 vuotta sitten etkä vieläkään ole lukenut, mutta saako lahjoja heittää pois/viedä kirpparille? Ja tarviitko sä oikeesti 1000 kynttilää, ethän sä voi niitä edes polttaa ilman että kissa syttyy tuleen! Ja tarviiko sun ihan oikeasti säästää serkkusi hääkutsua, et sä siellä niin kännissä ollut ettet muistaisi millon ja missä ne oli? Tai toisen serkkusi konfirmaation ohjelma, sitä sä et tarvitse, se on ruotsiksi, ethän sä edes ymmärrä siitä mitään!

Okei, vedetään nikotiiniä syvään henkeen ja toistetaan rauhassa; muuttaminen on kivaa, sä tykkäät muuttaa, muutto on ystäväsi...

Error 404, asennemuutos hylätty.

Aloittaminen on aina ollut mulle aivan helvetin vaikeaa. Siivouksen alottaminen, pakkaamisen alottaminen, kirjoittamisen alottaminen, blogin alottaminen.

En tiedä miksi, ehkä teen siitä itse turhan hankalaa. Ehkä olen laiska. Ehkä olen saamaton.

Anyway.

Olen siis 22-vuotias bi-tyttö Lahesta, muutan tosin elokuun alussa Turkuun. Olen näillä kulmilla pyörinyt muutama vuosi takaperin nimimerkillä Nulikkaprinssi, jos kukaan mua muistaa.

Lopettaminenkin on vaikeaa.