Yritä tässä nyt löytää oikea kuntavaaliehdokas, kun ei tiedä kaupungin asioista oikeastaan yhtään mitään. Tiedän USAn presidentinvaaleistakin enemmän kuin siitä, mitä Turussa tapahtuu. Äänestämättä en kuitenkaan suostu jättämään, ihan periaatteesta.
Vaalikoneet ja Google ovat ystäviäni.
“I don’t know if you’ve ever felt like that. That you wanted to sleep for a thousand years. Or just not exist. Or just not be aware that you exist. Or something like that. I think wanting that is very morbid, but I want it when I get like this. That’s why I’m trying not to think. I just want it all to stop spinning.”
"So, this is my life. And I want you to know that I am both happy and sad, and I’m still trying to figure out how that could be.”
"We accept the love we think we deserve."
"Do you know what 'masturbation' is? I think you probably do because you are older than me. But just in case, I will tell you. Masturbation is when you rub your genitals until you have an orgasm. Wow!"
"And in that moment, I swear we were infinite."
“I think that if I ever have kids, and they are upset, I won’t tell them that people are starving in China or anything like that because it wouldn’t change the fact that they were upset. And even if somebody else has it much worse, that doesn’t really change the fact that you have what you have.”
"Love always,
Charlie"
Tänään tieni vie jälleen kerran maamme isoon, pahaan pääkaupunkiin. Kolmannen kerran kuukauden sisällä. On varmaan henkilökohtainen ennätys.
Suuntana tällä kertaa Trash Fest V ja Deathstars. Bussi lähtee 2 tunnin päästä ja tämänhetkinen lähtövalmius on nolla. Pitäis ehkä tehdä jotain. Vaikka kaivaa vaatteet jostain. Korsetti niskaan ja menoks. Ryhti ainaki paranee jos ei muuta.
Deathstars - Death dies hard;
William Beckett julkaisi uuden sinkun tänään. Seuraavaksi virallinen arvioni kyseisestä kipaleesta;
"ASDFGHJKL I CANNOT HANDLE THIS PERFECTION."
Ei voi muuta kuin soittaa sitä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja rakastan sitä joka kerta enemmän.
Seuraavasta linkistä löytyy hieman yksityiskohtaisempi (ja sekavampi) katsaus pienen pääni sisään;
http://callmeisabelle.tumblr.com/
Ei muuta tänään.
Koulutehtävien viime tippaan jättäminen EI ole hyvä idea. Jatkossa ehkä kannattaisi ainakin aloittaa tehtävät aikaisemmin kuin samana päivänä milloin ne pitää palauttaa. Viimeisen illan paniikki on ehkä hyvä motivaattori, mutta sen seurauksena jälki on paskaa, koska on kiire, ja olet kärttyinen koko päivän, koska et voi rentoutua ilman paniikkia siitä, että loppuuko aika kesken.
YRITÄ EES.
Aivoihin sattuu.
Ei. En osaa. MITÄÄN.
Nukuin viime yönä hassusti ja nyt on niska kipeä. Awesome.
Kävin eilen Helsingissä rakkaan veljeni 25-syntymäpäivän kunniaksi. Heräsin myöhään ja olin kärttyinen, mutta ostin rautatieaseman Ärrältä kahvia ja kolmioleivän ja tuli parempi mieli. Parin tunnin junamatka menee yllättävän nopeasti, kun on iPod ja kirja.
Torstaina kävin katsomassa Puhdistuksen. Kirjan olen lukenut ja Lahden kaupunginteatterin näytelmänkin kävin aikoinaan katsomassa, mutta leffa oli kyllä jäätävin. Se oli ahdistava. Hyvä, mutta ahdistava. Kyllähän mä tiesin, ettei se mikään hyvän mielen komedia ole, mutta jätti kyllä sanattomaksi.
En oikein tiedä.
Haluaisin tatuoida yhden runon käsivarteeni, mutta se on aika pitkä. Tai ei edes ole, mutta käytettävä tila on rajallinen. Pitäis varmaan vaan päättää fontti ja mennä jostain liikkeestä mennä kysymään, että mahtuuko se tohon ja paljonko se maksaa ja sattuuko vaikka tiedän että sattuu enkä tiedä, että onko mulla edes oikeasti varaa siihen, vaikka sain edellisen kämpän takuuvuokran vihdoin ja viimein takaisin, ja oikeestaan ois pari muutakin kuvaa mitkä haluaisin hakattaa ihooni enkä osaa päättää minkä otan ensin. Varmaan sen mikä tulee halvimmaksi.
Taidan käydä tupakalla. Ja leipoa raparperipiirakkaa.
Suuret on suunnitelmat.
p.s. tämä on hyvä: http://thii.sarjakuvablogit.com/
Ulkona alkaa olla sen verran kylmä, ettei pelkkä huppari meinaa riittää tupakalla käydessä. Puissa lehdetkin näköjään alkaa vaihtaa jo väriä. Kai se sitten on se syksy, vaikka oonkin sitä vastaan yrittänyt tapella.
Onneksi tee on hyvää. Ja sitä on PALJON. Laskin äsken, että kaapista löytyy 18 eri laatua/makua. En ole aikaisemmin tajunnut, että niitä on niin paljon. Jotenkin sitä on vaan kerääntynyt. Kaikkia en ole edes kerennyt maistamaan. Jotkin olen ostanut terveysvaikutusten vuoksi, jotkin maun takia, osan olen saanut lahjaksi. Yksi juttu on kuitenkin sama.
Teestä tulee aina parempi mieli.
Kävin alkuviikosta Helsingissa veitsen alla ja taas on nenä arka ja turvoksissa. Lopputuloksesta ei oikein voi sanoa vielä mitään ennen kuin se asettuu. Kirurgi otti jalasta rasvaa ja laittoi sitä nenään enkä tiiä mitä helvettiä se sille jalalle teki, kun nyt siinä on jättimäinen mustelma, joka on kipeämpi kuin itse nenä. Onneksi särkylääkkeet on keksitty.
Helsingin päässä ollessani pääsin myös vihdoin ja viimein katsastamaan veljeni ja tämän avokin "uuden" asunnon. Muuttivat sinne jo viime talvena, mutta oon ollut mukamas niin kiireinen etten ole sinne aiemmin ehtinyt.
Avasin säästötilin Minnesotan reissua varten. Ehkä muutaman vuoden päästä pääsen sinne asti. Pelkät lentoliput maksaa 700-800 euroa ja ois se kiva olla vähän käyttörahaakin. Oishan se vähän tyhmää mennä sinne ja sitten vaan istua kotona, kun ei ole varaa tehdä mitään. Karmea ikävä on.
Ruokakauppohin ilmestyneet USA-hyllyt sentään vähän lohduttaa. Jos en pääse jenkkeihin, niin sit mä syön sen :D.
Olen myös alkanut pitkästä aikaa kirjottamaan. Writer's block oli vaivannut monta kuukautta, mutta pari viikkoa sitten iski sellanen inspiraatio, että en muuta tehnytkään kolmeen päivään. Tämäkin tarina on kyllä englanniksi, vaikka pitäisi ihan oikeasti harjotella suomeksi kirjottamista, jos oikeasti meinaan saada joskus oman romaanin kirjakauppojen hyllyille tässä maassa.
Missä välissä omasta äidinkielestä tuli niin vaikeaa?
Olen linkittänyt kyseistä laulajaa naamakirjaan niin paljon, että jengi alkaa varmaan kohta poistamaan mua kavereistaan. Mutta kun on rakastunut, niin sen haluaa kuuluttaa koko maailmalle. Tai jotain.
Kyseessä on siis William Beckett, edesmenneen The Academy Is...-yhtyeen laulaja, joka ryhtyi bändin eroamisen jälkeen soolouralle. Olen The Academy Is...stä ja Beckettistä tykännyt jo useamman vuoden, mutta rakkaus roihahti uudestaan, kun kuulin Beckettin soolomatskua ekan kerran pari päivää sitten. Ja nyt onkin päässä pyörinyt tasan yksi asia;
Damnit, Beckett, stop being so fucking perfect, for fuck's sake.
p.s. Noin kaunis naama pitäis olla laiton.
Mä olen tässä viikon parin aikana ruvennut kaipaamaan jonkinlaista kumppanuutta, ehkä jopa parisuhdetta. Sitä yhtä ihmistä, jonka näkeminen saa perhoset lentelemään vatsassa.
Edellisestä erosta on aikaa n. puolitoista vuotta ja se olikin sellanen järkytys, että ajatus uudesta suhteesta aiheutti lähinnä pahoinvointia pitkän aikaa. Siitä yli päästyäni olin jo päättänyt muuttaa kaupungista pois eikä siinä vaiheessa huvittanut ruveta mitään juttuja virittelemään vaikka sitä eräs herra kovasti yrittikin.
Nyt. Voisin periaatteessa olla valmis. Vaikka mulla ei ole mikään maailman paras historia mitä suhteisiin tulee. Yksi lähti kävelemään heti kun oli saanut mut sänkyynsä, toinen manipuloi ja valehteli kaikesta, kolmas ei piitannut edes sen vertaa, että olisi jättänyt mut kasvotusten. Ja on sitä itekkin tullut mokattua kerran jos toisenkin.
Ja nyt sitten iskee se "I'm never gonna find love again"-epätoivo.
Ehkä en kuitenkaan rupea moisesta stressaamaan. Parisuhde olisi kyllä ihan kiva, mutta pärjään oikein hyvin yksinkin. Ja onhan mulla tuolla toi mun karvapallo, vaikka se nukkuukin yli puolet vuorokaudesta.
Tämä on soinut viimeset kolme päivää (naapurit arvostaa, I'm sure, but I regret nothing!);